Jaro ja Iro

2011 oli ja meni

2012-01-08T15:55:00.006+02:00

Niin se vuosi vaan vierähti, hassu juttu kun aika vaan tuppaa kulumaan vaikkei sitä huomaa!

Mitähän meidän vuoteen tapahtui. Lyhykäisyydessään varmaankin näyttelyt, mätsärit, toko, vetoharrastus ja kaikki muu säätäminen siinä sivussa.

Tein tämmöisen nopean muokkauksen meidän näyttelyvuodesta, aika mukavasti meni kun muutamassa näyttelyssä vaan piipahdettiin.

Tokoa treenattiin ekaa kertaa ohjatusti ja se auttoi meitä hurjasti eteenpäin, tänä vuonna aiotaan jatkaa itsenäisesti tokoilua kun kyydin kanssa oli aina välillä ongelmia eikä sunnuntai-aamupäivinä oikein kiinnostanut aina lähteä tokoa vääntämään.

Vetovaljaat tilattiin ja niitä käytettiin ahkerasti kevättalvella. Syksyllä ei päästykään vetämään kun loppuvuosi oli niin ankea sään suhteen, lumi tuli kunnolla vasta vuodenvaihteen jälkeen ja tänään otliin ekaa kertaa tänä talvena potkuria vetämässä. Lisäksi länkivaljaat oli kovassa käytössä. Syksyllä tein niihin uudet remmit vanhasta hevosen rintaremmistä, siitä voisin joskus postailla. Nyt kelpaa taas vetää eikä varmasti mene poikki hihnat.
Keväällä olin kaverini Mirkan kanssa mökkeilemässä, mukana oli myös Jaro ja Kassu-lapinkoira. Tertattiin meidän valjakkoa useampaankin otteeseen viime talvena ja ihan eksoottista oli! Jaro ei ole ihan innokas vetohurtta muiden kanssa vetäessä ja yksinkin vetäessä meinaa välillä himmailla.

Viime vuonna tuli vietettyä enemmän aikaa muiden koirien kanssa. Jaron kanssa käytiin pari kertaa koirapuistoilemassa ja Mirkan luona yökylässä. Kesällä oltiin pari yötä Mirkan mökillä mahtavien ihmisten ja koirien seassa ja siellä tuli tutustuttua uusiin ihmisiin. Voisin nyt mainita vaikka Totti-tipsun omistajineen ja Aasa-eukun ja omistajan. Koirapiireistä voi ihan oikeestikin saada huippukavereita, myös ihmisistä (:

Syksyllä oltiin Iron kasvattajan leirillä Jaron kanssa ja siellä tutustuttiin erikoisjälkeen. Kotona tehtiin syksyllä vielä erikoisjälkeä ja siitä kerrastakin jäi niin hyvä fiilis että jatketaan kyseisen harrastuksen parissa myös tänä vuonna.

2012 tavoitteita harrastusten valossa:

- Tokoilua ALO-luokassa. Viralliset?

- Pari näyttelyä (Tampere KV, Tervakosken hoffierkkari, Jyväskylä KV?)

- BH-liikkeet kondikseen. Koe syksyllä?

- Vetoharrastuksen jatkaminen, aktiivisemmin canicrossia.

- Erikoisjäljen treenaamista.

Iron vuodesta teen vielä oman postauksen joku kaunis päivä, sanottakoon että pappa on virkeä ja reipas vanhus. Toinen takajalka on kipeä ollut jo kauan, mutta kummasti se kipu ja ontuminen unohtuu ulos päästessä. Mutta kun jotain epämiellyttävää on tiedossa niin pappa pistää kaikki näyttelijäntaidot peliin ja esittää surkeaa ja kuihtuvaa vanhusta. Lenkillä se kuitenkin nuorenee noin puolet iästään. 26.2. vietetäänkin Iron 11v-synttäreitä!

Jyväskylä KV part2

2011-12-06T14:21:00.007+02:00

Sunnuntai olikin sitten erilainen näyttelypäivä. Jaro lähti mukaan näyttelyyn muttei suinkaan rotukehään vaan Junior Handleriin lainaan Ainolle. Oltiin kehällä jo yhdeksän maissa ja siinä olikin ainolla aikaa treenailla Jaron kanssa. Minä kuvailin jutan kameralla ja pakoilin Jaroa ettei se ala minun perään katselemaan.

Aamulla Jutta oli jo ajoissa JH-kehällä kun Jutan koira oli osallistumassa näyttelyyn. Mulle tarjoutuikin oiva tilaisuus kokeilla Totti-tipsun esittämistä. Totti on niin ihana ja hassu pieni otus, sitä oli kiva kokeilla esittää! Totti eli Revonhännän Jarome olikin itse näyttelyssä Annin kanssa EH arvoinen.

Ainon ja Jaron JH-kehä meni muuten todella kivasti, mutta Jaro oli sitten taas vaihteeksi mammanpoika ja kuikuili kovasti sinne suuntaan missä itse olin. Harmillista että esiintyminen meni sen takia pieleen, mutta Aino oli kuitenkin innokas kokeilemaan ja esittämään Jaroa joskus toistekin. Ja mikäpä siinä, täytyy nyt saada Jarolle mahdollisimman paljon treeniä muiden kanssa että poika oppii että muutkin ihmiset narun päässä on ihan okei.

Aino ja Jaro siis JH ei sij. vanhempien sarjassa.

Loppupäivä menikin sitten ostoksia tehdessä ja petsieläisiä etsiessä. Aikamoisen läjän ihmisiä löysinkin ja kävin moikkailemassa, oli mukava nähdä ihan livenä niitä joiden kanssa ollaan vaan tuon koneen välityksellä jutusteltu.
Riikka ja Safia löysivät meidän kanssa ja Riikan kanssa tulikin juteltua enemmänkin. Oli todella kiva nähädä ja vähän tokoillakin. Ja Riikka ystävällisesti antoi mun kokeilla Safia-silkin esittämistä. Voi taivas se oli pieni ja sievä, ihan erilainen kun mitkään muut esittämäni koirat. Jaro tykkäsi Safiasta mutta Safia ei ihan lämmennyt Jarolle.

Ja loppuun vielä kuvia meistä! Minä, Anni ja Jutta oltiin siis ne junnukehän häiriköt jotka nauroi huonoille jutuille, räpsi kuvia ihan liikaa ja oli muuten vaan vähän randomeita. Mutta oli mukava viikonloppu, olisihan siellä ollutkin vähän yksinäistä varsinkin sunnuntaina, kiva kun kestitte taas minua!

Jyväskylä KV part1

2011-12-06T13:21:00.011+02:00

Pari viikkoa sitten tuli pyörähdettyä Jyväskylässä, mutta aikaansaamattomuus iski ja en kyseisestä reissusta saanut vielä tänne raapusteltua, mutta nyt itsenäisyyspäivävapaan kunniaksi ajattelin ryhdistäytyä.

Lauantaina 19.11. oltiin aamulla jo hyvissä ajoin matkalla Jyväskylään. Onneksi Jyväskylä on Muuramen naapurikunta niin ei tarvinnut herätä yöllä kuten niiden joidenkin joilla oli pitkä matka taitettavana ja mahdollisesti turkkirotukoira mukana, en kadehdi heitä yhtään!

Hoffikehällä oltiin hyvissä ajoin, hoffithan alkoivat jo 9:30 ja paikalla oltiin melkein 8:30 paikkeilla. Hoffeja oli näyttelyyn ilmoitettu 38 ja tuomarina oli Juha Putkonen.
Ennen kehän alkua jutusteltiin tuttujen kanssa, mm petsiestä tuttu Minna kävi meitä tervehtimässä ja alkujäätymisen jälkeen olikin tosi mukava jutella. Minna jäi vielä kuvaamaan meitä kehän ajaksi kun alunperin kuvaajaksi nakitettu Jutta joutui lähtemään JH-kehälle tulkiksi.

Jaro sai lopulta vuoden ensimmäisen EH:n totuudenmukaisella ja kattavalla arvostelulla. Tykkäsin kovasti tuomarista, osasi katsoa koiran virheet ja sijoitus on tuolla arvostelulla täysin ansaittu.
Jaron turkki ei ollut todellakaan näyttelykunnossa, irtokarvoja leijaili vielä ennen kehän alkua ja turkki oli muutenkin ryönäisessä kunnossa.

Arvostelu:

Black & tan. Hyvä koko. Oik mittasuhteet. Hyvä sarjaluusto. Hyvä kallo. Hyvä kuono. Hyvin asettuneet korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvä rintakehä. Olkavarret viistommat. Riittävästi kulmautunut takaosa. Karvapeite ei parhaassa näyttelykunnossa. Vaaleat tanmerkit. Oikein kiinnittynyt häntä. Kevyt, joustava sivuaskel. Etuliike jää lyhyeksi. Miellyttävä käytös.

Seuraavaksi palloiltiinkin sitten aika tiiviisti JH-kehällä. Siellä tuli kuvailtua aika reippaasti niin omalla kameralla kuin Jutankin kameralla. Annikin siellä oli työn touhussa, junnukehällä auttamassa. Kovin kauaa ei ollut aamupäivällä aikaa kuvailla ja kierrellä sillä minulla oli toinen handlattava vielä lauantaipäivälle; tuttavan pk saksanseisoja Murronnevan Moona. Katri otti Jaron hoiviinsa siksi aikaa kun itse odoteltiin Moonan kehän alkua. Viime kerralla kun Moonan näin, se oli rauhallinen ja hiljainen. Nyt se oli vähän kierroksilla ensimmäisen sisänäyttelynsä takia ja oli melkoisen sählä.

Moona oli siis ainoa rotunsa edustaja, joten sen kehä oli nopeasti ohi. Moonan tuomarina oli Paavo Mattila.Mua itseäni taisi jännittää kehä enemmän kuin koiraa, joka oli sekin aika jännittynyt ja vireä. Kädet täristen ja ääni väristen sopersin tuomarin kysymyksiin vastaukset ja juostessakin meinasi jalat pettää.. Sitä se teettää kun on lähinnä oman koiran kanssa liikkunut. Ja jännitystä lisäsi ennestään jo se että Moona oli käynyt ennestään vain kahdessa näyttelyssä ja molemmista ROP ja SERT eli kyllähän se siellä mielen syövereissä kutkutti, että jospa nyt tulisi sen viimeinen SERT.

Kehä meni oikein hyvin, mitä nyt Moona luikahti hihnasta irti juostessa. Ei muuta kun hihna kaulaan ja ravikierros kunnialla loppuun. Ja paremminhan ei olisi voinut mennä, ROP SERT CACIB!! Olin niin onnellinen, Moona oli niin hieno ja kunnialla neito suoriutui kehästä vaikka vähän jänkättikin.

Iltapäivällä sitten vaelleltiin Minnan kanssa ympäri Paviljonkia tuttuja etsien. Nea ja Dusty etsittiin ja löydettiin ja käytiin juttusillakin, oli tosi mukava tavata, on ollut jo kauan mielessä että Nea on ihan pakko joskus nähdä!

Sitten kulutettiin aikaa JH-kehällä pyörien ja kuvaten ja tuttujen kanssa jutustellen. Siellä olikin oikein mukavasti nettituttuja joita on sitten näyttelyissä ja muissa meiningeissä nähty. Aino kokeili Jaron esittämistä, kun sunnuntaina oli menossa Jaron kanssa sitten ihan junukehään asti. Jaro oli mielettömän hienosti, vaikka väärällä puolella juokseminen olikin tyhmää niin muuten Jaro meni ihan yhtö hienosti kun olisi mun kanssa mennyt. Aino osasi esittää Jaron tosi hienosti.

Viime vuoden elokuussa treffasin Kassun ja Jazzyn Nokian näyttelyn yhteydessä ja Jyväskylässä nähtiin pitkästä aikaa, olin jo aiemmin lupaillut että Jaroa saa testailla kaikki ketkä uskaltaa ja Kassu kävi Jaron kanssa juoksentelemassa ja Jarppa oli etevä!

Iltapäivällä ohjelmassa oli vielä Moonan kanssa ryhmäkehässä pyörähtäminen. Koiran omistaja oli alunperin ryhmäkehiin jäämistä vastaan, mutta minä halusin kovasti päästä edes kerran elämässä isoon kehään juoksemaan, joten kyllä me sinne jäätiin. Ryhmäkehät oli varmaan tunnin myöhässä ja Moonakin alkoi väsyä. Meidän ryhmäkehässä kipaisu oli lyhyt, olihan se jo tiedossakin että näin pieni rotu harvoin menestyy tunnetumpien rotujen rinnalla. Mutta ei haittaa yhtään, oli ihana kokemus!

Sunnuntain seikkailut tulee omaan postaukseen.

Videoita

2011-11-16T11:33:00.002+02:00

http://www.youtube.com/watch?v=zNZ1ytmFtX0

Namin pito nenällä

http://www.youtube.com/watch?v=0B4IoR6d99c

Muuta temppuilua

http://www.youtube.com/watch?v=5uLNJs4cdjk

Esineen pito suussa - treeniä

http://www.youtube.com/watch?v=Lq_9AkB6rjc

Ja tässä sokerina pohjalla viime talvesta vetokooste-video, Jaron lisäksi kuvassa vilahtaa Iro ja kaverini Kassu-lapinkoira.

Mitäs tykkäilette? :)

Iron näyttelyura

2011-11-15T15:09:00.007+02:00

Irokin on aikoinaan joskus piipahtanut näyttelyissä ihan mukavin tuloksin, kaksi SERTiä on plakkarissa. Tarkoitus oli käväistä Iron kanssa edes kerran veteraaniluokassa nyt kun ilmaiseksi pääsisi yli 10-vuotiaana, mutta pappa on sen verran raihnainen että tyytyy olemaan ykkösluokan sohva-champpion.

---

28.7.2001 Tervakoski, hoffierkkari

Tuomari: Jari Laakso

Luokkana pennut 5-7kk

"5kk mittasuhteiltaan hyvä, erittäin tasapainoisesti kehittynyt, vielä pentukarvassa oleva urospentu. Lupaava rungon tilavuus. Voimakas luusto. Tasapainoiset kulmaukset. Erittäin lupaava kuono-osa. Riittävän yhdensuuntaiset päänlinjat. Erinomaisen lupaavat liikkeet."

PEK2

------------------------------

17.11.2001 Jyväskylä KV

Tuomari: Ritva Raita

"Rakenteeltaan erittäin lupaava, sopusuhtainen, tasapainoinen, kallo vielä hieman kapea, hyvin kulmautunut ja liikkuu kaikin puolin ja kantaa häntäänsäkin hyvin. Erinomainen luusto. Itseluottamusta puuttuu vielä"

PEK1 PK ROP-pentu

------------------------------

19.5.2002 Jyväskylä

Tuomari: Leni Nousiainen

"Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Vielä melko pieni pää, varsin takaluisu kallo. Hyvät korvat. Eturinta voisi olla voimakkaampi, ikään sopiva rintakehä. Esitetään erittäin laihassa kunnossa, jopa selkäranka törröttää. Hyvät kulmaukset, erinomainen pitkä häntä. Erinomainen liikkuja, löysät kyynärpäät. Vielä pentukarva."

JUN1 JUK1 KP

------------------------------

13.7.2002 Mikkeli

Tuomari: Paul Lawless, Irlanti

"17 months male black and gold. Rather small and long in the back. angulation at near good.... (loput onkin epäselvää suttua)

NUO2

------------------------------

12.6.2004 Jämsä

Tuomari: Gunnel Holm

"Hyvän tyyppinen uros jolla hyvä runko, kaunis pää ja ilme. Hyvä purenta, erinomainen luusto, löysät kyynärpäät, lyhyt häntä, hyvät värimerkit, hieman luisu lantio, hyvä karvanlaatu, hyvät takakulmaukset, voisi olla hieman raajakkaampi"

AVO-ERI AVK1 PU1 SERT VSP

------------------------------

3.7.2004 Saarijärvi

Tuomari: Marja Talvitie

"Hieman matalaraajainen, voimakasluustoinen ja runsaskarvainen. Voimakas uroksen pää. Löysät kyynärpäät. Kovin voimakkaat takakulmaukset. Hyvä häntä ja värimerkit. Liikkuu kovin löysästi edestä. Pitkä lanneosa. Hyvä luonne."

AVO-H

------------------------------

17.7.2004 Ylivieska

Tuomari: Kurt Nilsson, Ruotsi

Utm. huvud & uttryck, utm. hals. Härliga proportioner. välkroppad. Kunde ha ngt bättre förbröst. Goda vinklar fram, bra bak. Härlig bestomme. Utm. tassar, vältecknad välgående. Utm. päls för årstiden. Mycket synd att hunden kom för sent."

AVO-ERI (myöhästyivät kehästä)

------------------------------

28.8.2004 Kouvola

Tuomari: Jouko Yrjölä

"Merkkivärinen, keskikokoinen, erittäin hyvän tyyppinen ja rakenteinen. Hyvän runsaan turkin omaava uros. Hyvin tyypillinen pää, leikkaava purenta. Keskiruskeat silmät. Hyvä kaula. Riittävä rintakehä. Vankkaluustoiset erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä liikunta. Kauniit merkit."

AVO-ERI AVK2 PU2 VASERT

------------------------------

12.9.2004 Tampere, Kauppi

Tuomari: Rodney McDowell

"Very nice outline, rather heavy in musscle but lovely expression. Good shoulders, when moving he was a little close behind."

AVO-EH

------------------------------

21.11.2004 Jyväskylä KV

Tuomari: Miklos Levente, Unkari

"Middle size male. Needs more substance. Too wide skull. Strong muggle(???). A little soft back. Good angulation. Free movement, rear very narrow. Not complete coat."

AVO-EH

------------------------------

15.5.2005 Jyväskylä
Tuomari: Jean Lawless

" 4 years. Lovely head. Nice eyes & expression. Good earset, good bone, good body shape, good movement"

AVO-ERI AVK1 PU1 SERT VSP

------------------------------

12.6.2005 Suonenjoki

Tuomari: Katrin Lahi

"Hyvä tyyppi ja koko. Yleiskuvaltaan hyvin sopusuhtainen. Hyvä pää ja sen mittasuhteet. Riittävä kaulanpituus. Hyvin kehittynyt runko. Erittäin hyvät kulmaukset edessä ja takana. Liikkuu erittäin hyvin pitkällä askeleella"

AVO-ERI AVK2 PU2 VASERT

------------------------------

19.6.2005 Saarijärvi

Tuomari: Paavo Mattila

"Aavistuksen matalalta vaikuttava uros, jolla kaunisilmeinen pää. Hyvä runko ja hyvä luusto. Hyvin kulmautunut. Erittäin hyvä karva. Liikkuu hyvin mutta saisi pitää

ylälinjansa paremmin liikkuessa. Hyvä luonne mutta esiintyy vaisunoloisesti"

AVO-EH AVK2

------------------------------

1.7.2006 Pieksämäki

Tuomari: Jouko Yrjölä

"Merkkivärinen. Pienesti keskikokoinen. Mittasuhteiltaan kaunis, hyvin tyypillinen uros. Päässä korostunut otsapenger. Voimakas kuono. Tummanruskeat silmät. Leikkaava purenta. Hyvä rintakehä. Hyvä luuston vahvuus. Hyvät kulmaukset. Hyvin kannettu häntä. Erinomainen karvapeite ja kauniit merkit."

AVO-ERI AVK2

------------------------------

30.7.2006 Erikoisnäyttely, Tervakoski

Tuomari: Helge Ludwig, Saksa

"5-vuotias, kiinteä, "suvereeni" merkkivärinen uros. voimakas pää. Hyvät korvat. Keskiruskeat silmät. Täysi leikkaava purenta. Hyvä häntä, yltää kintereeseen. Erinomaiset liikkeet. Ihanteellinen turkki. Erittäin kauniit keskiruskeat merkit.

AVO-ERI

------------------------------

19/20.11.2005 Jyväskylä KV

Tuomari: Rodi Hübenthal, Ruotsi

"God typ. Ganska välbyggd med bra proportioner. Bra huvud & gredd i skalle. Bra hals & rygg.Gröst korgen är ej tillräcklig djup och har inget förbröst. Lite korta & brandt överarm. Tillräckligt vinklad bak. Sjunker lite framme i rörelse, lite ostabil framme. Tillräcklig stogbak. Ganska bra päls.

AVO-H

---

Lisäksi Iro on käynyt jonkin verran mätsäreissä nuorempana. Niiltä ajoilta on pari ruusuketta seinää koristamassa. Vuonna 2010 Iro kävi parissa mätsärissä esiintymässä ja tänä vuonna yhdessä. Se yksi ja ainoa mätsäri olikin meidän kotipaikkakunnan mätsäri tuossa keväällä. Vettä satoi kaatamalla ja osallistujia ei ollut paljoa, isoissa koirissa taisi olla 8 koiraa. Iro hurmasti tuomarit rauhallisella ja vakaalla käytöksellään, ei paljoa vesisateestakaan hätkähtänyt vaikka mm reput kirjaimellisesti lainehtivat parkkipaikalla ja vaatteet oli likomärkinä, samoiten kaikki uitetut koirat.

Iro oli ensin PUN1, siskoni siis esitti sen. Olin hurjan iloinen ja ylpeä molemmista. Sitten koitti BIS-kehä ja Iro oli niin sievä kun teputti siellä reippaana nuorten joukossa ja näytti että 10 vuotta ei ole ikä eikä mikään. Ja niinhän siinä kävi että Iro pokkasi koko potin kotiin ja oli BIS1!! Päivän kruunasi vielä Jaron SIN2-sijoitus ja Jaron ja minun saama orvokki joka oli palkinto parhaasta yhteistyöstä isojen koirien kehässä :)

Tunnustuksia!

2011-11-12T20:45:00.006+02:00

Tunnuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Murr, niin harmillista kuin onkin, sain tunnustuksen kolmelta eri henkilöltä. Kiitos Katriina, Nelli ja Nea! Valitettavasti olen laiskamato ja en ole kovinkaan innokas antelemaan tunnustuksia ihmisille, joten sovitaanko niin että mun ei tarvitse antaa muille tunnustuksia 8)

Tässäpä kuitenkin kahdeksan asiaa meidän laumasta.

1. Oikeastaan meidän laumassa on kahden koiran ja kolmen kissan sijaan kolme koiraa ja kaksi kissaa. Meidän kissoista nuorimmainen, 1½-vuotias Ninja, on ehkä koiramaisin kissa jonka tiedän. Ninja lenkkeilee meidän kanssa ja pihalla ollessa tulee luokse kun sitä huutelee. Se ei pelkää koiria ja lenkillä kuljeskelee koirien perässä ja on kuin pieni mittelspitz siellä hovaronttien perässä. Ninja on myös todella tottelevainen ja helppo koulutettava. Olen opettanut Ninjalle naksuttimella temppuja ja se oppii nopeammin kuin koirat. Ninja osaa antaa tassun, "antaa yläfemman", istua, hypätä tuolille, olla mangusti yms.

2. Kaikki sanoo että Iro ja Jaro on samannäköisiä. Mun mielestä ne ei ole ikinä näyttäneet edes saman lajin edustajilta. Jaro on ollut aina korkea ja siro, Iro on matala ja tankkeeri. Iron ruokaan alettiin kiinnittää kesällä huomiota ja nyt se on jo liian laiha, luut tuntuu pinnassa. Nyt sitä pitää alkaa lihottamaan...

3. Jaro on valokuvauksellinen ja komea eläin. Se on ylväs ja hieno. Iro taasen on juntti, laiska ja lössähtänyt pappa jonka mielestä valokuvien ottaminen on eläinrääkkäystä. Siispä se käyttäytyy sen mukaisesti kun sen pitäisi poseerata. Yllätyskuvat ja tilannekuvat onnistuu sen kohdalla parhaiten, asettelemalla tiettyyn asentoon ja kuvaamalla tietystä tilanteesta, saa vain esimerkkikuvia siitä miltä näyttäisi rääkätty ja kiusattu koiraparka..

4. Iroa ja Jaroa yhdistää niiden pohjaton ruokahalu. Jaro on perinyt intohimon ruokaa kohtaan isukiltaan. Jaro ei tosin syö kaikkea eteen sattuvaa, Iro syö kaikkea, kurkkuviipaleista ja omenoista lähtien. Molemmat koirat rakastavat luumuja! Pihassamme kasvaa kaksi luumupuuta ja Iro ja Jaro käyvät noukkimassa suoraan oksista luumuja. Ne myös tulevat mukana luumupuulle ja kyttäävät kuola valuen vieressä luumujen toivossa. Myös luumun kivet kelpaavat. En halua tietää millaiset aineet noiden mahasta löytyy, kun kerran luumunkivet menee alas eikä aiheuta sen kummempia ongelmia..

5. Jaro on hurjan oppivainen ja monikäyttöinen koira. Se oppii muutamalla toistolla uusia temppuja ja tekee ruuan eteen melkein mitä tahansa. Se osaa

ALO-luokan tokoliikkeet (paitsi hyppy)
Kuole
Kieri
Möks! (laittaa pään tassujen väliin ollessaan maassa ja vilkuilee minua surkeasti kulmien alta)
Peruuta
Ryömi
Laita valot päälle/pois (vaiheessa vielä...)
Pidä namia nenän päällä
Pidä tavaraa suussa
Odota
Hyppää käskystä autoon, esteen yli tmv
ja jotain muuta jota en muista.

Sen kanssa ollaan vähintäänkin kokeiltu seuraavia lajeja:

TOKO (harrastetaan)
NÄYTTELYT (harrastetaan)
MEJÄ (kokeiltu pari kertaa)
HAKU (kokeiltu kerran)
VIESTI (kokeiltu kerran)
VEPE (kokeiltu useita kertoja, harrastetaan kotioloissa)
VETO (harrastetaan talvisin säännöllisesti)
PELTOJÄLKI (kokeiltu muutaman kerran, aloitetaan harrastaminen ja mahdollisesti kokeeseen)
AGILITY (harrastetaan kotioloissa)

6. Iro on ikäisekseen terve. Sillä ei ole hovawarteille tyypillisiä vikoja ollut, lonkat sillä on hyvässä kunnossa. Edellisellä koirallamme oli B/C -lonkat ja se kostautui koiran vanhuusiällä, se ei päässyt enää kunnolla ylös. Irolla on ongelmia välillä ylöspääsyn kanssa, mutta se johtuu toisen jalan venähdyksestä, jonka seurauksena sen jalan käyttö väheni ja siitä hävisivät lihakset. Nyt jalka on kuntoutunut melkein normaaliksi ja lihakset ovat alkaneet palailla. Talven tullen kun saadaan vielä lihaskuntoa lumihangessa juostessa, Irolla voi olla taas hyväkuntoiset jalat joilla pinkoo Jaron ka

nssa vielä pitkään.
Iron ongelmana ovat olleet korvat. Hotspotia ja verikorvaa on koettu, lisäksi korvat erittävät runsaasti mönjää. Onneksi meillä on hyvät puhdistusaineet käytössä.

7. Jaro on Iron pentu. Jaron oli tarkoitus astua viime talvena yksi narttu, mutta joko päivät ei olleet oikeat tai Jaro ei vaan ymmärtänyt, jokatapauksessa narttu jäi tyhjäksi.

8. Meidän perheellä on aina ollut hovawartteja. Ensimmäinen hoffi tuli alkuvuodesta 1993. Minä synnyin vuonna 1994 ja olen elänyt koko elämäni hoffien keskellä. Aina on ollut hoffeja perheessä. Ei niitä ilman voisi elää enää :)

karvaa karvaa karvaa, kaikkialla karvaa! ... paitsi koirassa.

2011-11-12T16:30:00.020+02:00

Karvanlähtöaika on käsillä, kun huushollissa on kaksi isoa ja karvaista otusta + pieni pitkäkarvainen kissa, syksy ja talvi ovat alituista kamppailua karvaa vastaan. Karvatuppoja leijailee kun koirat liikkuvat, ja silittäessä on äkkiä kourallinen huopunutta alusvillaa kädessä.

Irolla on aina ollut todella paksu turkki ja nyt vanhemmiten sen turkki on laadultaan aika villaista. Viime viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja kellistin vanhuksen kuistille ja vietin reilun tunnin kynien siitä kaiken irtokarvan mitä sain. Edellisenä iltana olin koiran korvia puhdistaessa harjannut yksinomaa Iron päästä karvaa sen verran, että kyseinen karvamytty mahtui hädin tuskin nyrkkiin.

Lopputuloksena oli semmoinen keko karvaa, että ihmettelin kuinka Iroon pystyi jäämään mitään karvaa sen jälkeen kun kyseinen karvamäärä oli saatu irti...

Iro ihmettelee uutta lookkiaan, varmasti koirakin huomaa että
olo on kevyempi kun inhottava ja kutiseva irtokarva on tiessään.

Irolla oli lisäksi hilsettä ja huopuneita rastoja, mahtaa pappa nyt
tykätä olostaan : )

Ja tässä, etten vallan unohda, on Jarolle itse tehty
panta! Tosin se osoittautuikin liian isoksi joten on
nyt Iron käytössä. Iro on muutenkin Jaroa kesympi
niin parempihan se Irolla on, ei ainakaan hajoa kun
ei Irolla voimaakaan hirveästi ole.

Ehdin jo elätellä varovaisesti toiveita että Jaro jättäisi tänä vuonna tiputtamatta karvojaan talven tullen, mutta väärässähän sitä oltiin... En tiedä mistä johtuu, mutta talveksi tämä meidän karaistunut ulkokoiramme tiputtaa karvansa pois ja kesällä se läähättää ja puuskuttaa suuren ja muhkean karvapeitteen kera.

Tässäpä vähän kuvamatskua Jaron turkista ja turkinvaihtologiikasta:

Elokuu 2010

Jaro koirapuistoilemassa edustavassa ja
tuuheassa turkissaan.

Lokakuu 2010
Kasvattajaa varten Jarosta otettu kuva, Jaro kauniissa

ja tuuheassa turkissaan.

Marraskuu 2010

Pakkaset ja lumet tuli, Jaro-poika otti ja tiputti
villansa. Yhtenä päivänä ennen mätsäriin lähtöä
tarkoitus oli nopsaan harjata Jarosta karvaa.. Vielä
mitä, karvaa vaan irtosi ja irtosi, en tajua miten paljon
karvaa yhteen koiraan mahtuu!

Tammikuu 2011
Ne vähäisetkin pohjavillat mitä oli, tippuivat

vuodenvaihteen tienoilla. Paukkupakkasilla huomasi
että arktinen vetohoffikin alkoi palelemaan.

Huhtikuu 2010
Kevät tuli ja Jaro alkoi kasvattelemaan karvaa kun
pakkaset hellittivät ja turkin tarve väheni..

Toukokuu 2011
Kesällä Jarolla oli sitten vuorostaan kuuma, kun
turkki oli viimein oikeassa mitassa ja tiheydessä..

Elokuu 2011
Loppukesästä Jaro oli karvaisimmillaan, varsinkin
tässä kuvassa sen huomaa.

Lokakuu 2011
Syksyä kohti mennessä karva on pikkuhiljaa alkanut
kevenemään ja ohenemaan.

Marraskuu 2011

Part 1
Viime viikonloppuna Jaron kanssa Muuramen
mätsäreissä, sijoituksena PUN3ja turkki äärimmäisen

edustava. Samana iltana otin harjat esiin ja kynin

sylillisen karvaa.

Part 2
Myös tänään harjasin Jarosta sylillisen karvaa, nyt

se alkaa olemaan edustava. Mielummin sitten kalju mutta

irtokarvaton, kuin karvamöykky josta leijailee haituvia

kaiken aikaa.

Mitäs muuta sitä kettoilisinkaan... Iron voinnista on aina kiva puhua, varsinkin nyt kun se on taas paranemaan päin. Iron kanssa olen nyt hoittanut mahdollisuuksien mukaan harjoittaa vanhuksen pieniä harmaita aivosoluja. Tänään Iro oppi pelailemaan aktivointipallolla. Iro potki ja tökki

palloa ympäri olohuonetta ja raksuja sinkoili sinne tänne eikä Iro niitä muistanut syödäkään, mutta mikäs siinä kun kovasti näytti tykkäävän!

Myös nameja olen piilotellut huoneisiin ja sen jälkeen päästänyt Iron etsiskelemään niitä, siinä se on erityisen taitava!

Olin jo huolissani kun vanhus ei ole kuukausiin käynyt varkaissa naapurissa. Naapurin lampaille ja vuohille tarkoitettuja leipiä se on pihistänyt ja tuonut kokonaisia pussillisia pihaan. Onneksi naapuria vaan naurattaa Iron hommat, ja tarjoaahan se viihdettä ja rutiinia kun Iro pistäytyy apajilla tiettyyn aikaan päivästä. Naapurin kertoman mukaan, heti kun auton ajovalot on kadonneet näkyvistä niin Iro on tulla jolkotellut alamäkeen ja kurvannut tallin pihaan ja tottuneesti käynyt hakemassa vähän ruispaloja yms mukaansa.

Niin, kuukausiin ei ole Iroa kuulemma näkynyt ruokavarkaissa. Vaan kylläpä oli kuluneella viikolla pihassa vastassa puoliksi syötyjä leipiä ja muovipusseja. Irokin alkaa palailemaan normaaliksi, ei se paheistaan irti pääse!

Iro on myös tuppautunut mukaan lenkille, vaikka sen olisikin turvallisempaa ja järkevämpää tyytyä lyhyisiin kävelylenkkeihin. Ei se vanha vaan opi olemaan liikkumatta, kovasti se Jaron kanssa pinkoo metsässä mutta eipä se sille pärjää. Ei pääse Iro kangistumaan ja laiskistumaan kun luonne on niin jääräpäinen, se ei tunnu hyväksyvän sitä että ikää on jo reilu 10 vuotta ja olisi aika siirtyä eläkkeelle. Mutta niin kauan kun Iro kulkee mielellään mukana ja on suhteellisen hyvässä kunnossa niin mikäpä siinä.

Shame on me :(

2011-11-04T16:53:00.006+02:00

Joopa joo, viime päivityksestä on aikaa pieni ikuisuus, huuhuh miten oonkaan voinut jättää blogin päivittelyn näin retuperälle.. No kertoillaanpas vähän meidän kuulumi
sia

Toko

Jaron kanssa tokoilu on edistynyt hurjasti, oltaisi käytännössä koevalmiita. Keväällä voitaisi ehkä uskaltautua kokeeseen, talvella on vähän tylsää mennä kokeisiin. Jaron seuruu ja paikkamakuu on parhaimmat liikkeet, en tajua mistä se repii tuota innokkuutta edenkin seuraamiseen, se on aika hellyyttävä kun häntä vispaten kirmaa vierellä ja kontakti on paras! Jäävät liikkeet on nyt jo hyvin hallussa, naksuttimen avulla ollaan treenailtu maahanmenoa ja se on tosi hyvässä kondiksessa nyt. Luoksari on pitkällä matkalla nopea ja innokas, lyhyellä matkalla pitäisi saada Jaro innokkaammaksi että se lönköttelyn sijaan juoksisi mun luo. Hyppyä ei olla oikein jaksettu treenata, mutta nyt lupaan skarpata ja saada senkin koekuntoon.

Näyttelyt ja mätsärit

Tuon Keuruun näyttelyn jälkeen ei ollakaan virallisissa kehissä käyty. M

ätsäreissä on käyty kolmesti. Kahdesta tuli PUN ei sij ja yhdestä PUN3. Hienostihan se kehäkettuilu sujuu, Jaro on aika rutinoitunut esiintyjä jo. Huomenna edessä on Muuramen mätsäri.

Jyväskylän kv-näyttelyyn ollaan menossa. Lauantaina Jaron kanssa kehään, kera 37 muun hoffin. Sunnuntaille ei ilmoitettu Jaroa, mutta ollaan menossa paikanpäälle katselemaan kehiä, kuvaamaan koiria ja tapaamaan tuttuja. Jaro menee junior handleriin lainaan. Toivottavasti Jaro on kiltti handlerille, ensimmäinen kerta kun kukaan oman perheen ulkopuolinen sitä handlaa. Hui, pikkusen jännittää!

Jyväskylään menen lauantaina myös esittämään tuttavan saksanseisojan. Syksyllä käytiin yhdessä mätsärissä ja Moona oli siellä hienosti PUN3. Moona on ollut aiemmin kahde

sti näyttelyssä ja molemmista on tullut SERT ja ROP. Nyt Moona on ainoa rotunsa edustaja ja vähän jänskättää mitä tuomari tykkää, että tulisiko tyttöselle se viimeinenkin SERT sieltä!

Tuossa alla on kuva Moonasta ja minusta kehässä, hän on ehkä maailman ihanin koira, niin rauhallinen ja lempeä ettei ole tosikaan. Hyvin ja luottavasin mielin lähdetään siis kehään.

Niin tosiaan, handlailusta kun on puhe niin kävin yhdessä mätsärissä esittämässä tuttavan espanjanvinttikoiran tuloksin SIN ei sij. Ja sijoitus oli Lunalle ihan ansaittu, hän kun hyppi, loikki, syöksyi ja veti. Mutta raviaskeleitä ei ottanut nimeksikään. Tarjottiin hupia yleisölle ja minäkin vaan nauroin koko esiintymisen ajan, mukavaahan meillä ainakin oli :)

Tässä vielä todistusaineistoa:

Veto
Harrastus on ollut jäissä kesän ajan, muutaman kerran käytiin canicrossaamassa. Nyt on kuitenkin kerran laitettu Jarolle vetovaljaat päälle ja käyty pinkomassa pellolla traktorin eturengas perässä. Vetäminen on vielä hyvässä muistissa, tänä talvena olisi tarkoitus vetää enemmänkin tuota potkuria ja samoin kelkka ja aisat perässä pikkuveljeä.

Iro

Irolle taasen kuuluu rauhallisia eläkepäiviä. Toinen takajalka on oireillut jonkin verran, välillä Iro oli melkein kolmijalkainen mutta nyt taas toimii kaikki jalat ja pellolla painelee Jaron perässä minkä kintuistaan pääsee. Korvia on puhdisteltu ahkerasti kun ne erittävät niin helposti töhnää. Mutta korvien välissä Iro on terve ja reipas, pirteä eläkeläisherra joka tuskin koskaan aikuistuu.

Keuruu rn

2011-08-16T17:33:00.005+03:00

Sunnuntaina piipahdettiin tosiaan Keuruulla ryhmiksissä. Sitä ennen oltiin pari yötä Keuruulla nyyssänniemen leirintäalueella ja käytiin Entisten nuorten bileissä.
Varsinainen näyttely oli meidän osalta nopeasti ohi. Ennen kello 9 oltiin paikalla ja pois lähdettiin 10:30 jälkeen, tuostakin yli tunti oli odottelua. Kehät oli tuolla todella pienet, muuten oli hyvin järjestetty näyttely.

Tuomarina meillä oli Hannele Jokisilta. Hoffeja oli ilmoitettu Jaron lisäksi 3. Niistä paikalla oli kuitenkin vaan kaksi. Yhteensä meitä oli siis yksi AVO narttu ja kaksi AVO urosta.
Jaro oli lopulta PU1 SA SERT VSP

Arvostelu:
"Vahva uros. Oikealinjainen uroksen pää. Hyvä kaulalinja. Sopusuhtaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Kokoon sopiva luusto. Hyvä runko. Kaunis karva. Rauhallinen, hyvä luonne. Erinomaiset sivuliikkeet. Aavistuksen kapea takaa."

Jaro käyttäytyi hurjan hyvin, ei ollut alkupiippauksia huomioimatta kovinkaan stressaantunut eikä vetänyt narttuja kohti entiseen malliin.
Nyt on mukavasti kaikki kolme sertiä kasassa. Ensimmäinen tuli kesäkuussa 2010 ja toinen heinäkuussa 2011. nyt on hyvä sauma harventaa näyttelyissä käyntiä ja keskittyä muihin lajeihin. en näe enää kovin suurta järkeä näyttelyiden kiertelyssä. Mukavempaa on keskittyä lajeihin joissa koiran pitää oikeasti tehdäkin jotain.

Ja tuolta näyttelystä ostin meille uuden naksuttimen. Vanha hajosi jo viikon käytön jälkeen. Jospa tämä kestäisi pidempään. Nyt ollaan mm liikkeestä maahanmenoa hiottu naksulla, samoin myös perusasentoon tuloa ilman korjaavia pyllähdyksiä.
Niin ja kissalle opetin temppuja naksuttimella. Sehän oppi muutaman toiston jälkeen istumaan, antamaan tassun, läppäsemään tassulla ja hyppäämään tuolille.

Handlauspäivitys

2011-08-07T16:58:00.009+03:00

Päätinpä nyt repästä ja julkaista kuvia ja tarinointia mun handailuista. Junior Handlereita en harrasta, en nuorempana niistä innostunut ja nykyisin en enää viitsi lähteä mukaan toimintaan kun niin paljon huonoja tarinoita olen kuullut ylimielisistä handlereista ja huonosta yhteishengestä yms.
Näyttelyissä normaaleilla kehillä on niin mukana yhteishenki ja iloisia ihmisiä että en ole halunnut lähteä edes kokeilumielessä testaamaan junnukisoja.

***

OMAT KOIRAT:

Jaron kanssa olen pyörinyt mätsäreissä syksystä 2009 lähtien. Keväällä 2010 käytiin aika monessa mätsärissä ja niistä innostuneena ilmoitettiin Jaro pitkästä aikaa virallisiin näyttelyihin. Nyt olen käynyt Jaron kanssa 16 mätsärissä ja 5 näyttelyssä. Kun Jaro oli nuori, äitini esitti sitä näyttelyissä ja mätsäreissä.

Iroa olen kokeillut esittää lähinnä kotona. Siskoni on sen kanssa viimeaikoina käynyt muutamassa mätsärissä, minä en ole sitä esittänyt muuta kun seisotuskuvia ottessa. Nuorempana Iro kävi äidin kansa näyttelyissä ja mätsäreissä.

***

LUNA-GALGO

Tuttavani koira. Espanjasta adoptoitu iloinen veijari. Lunaa kokeilin keväällä 2010 yhdessä mätsärissä, sieltä tuloksena PUN ei sij. Lunan kanssa oli ilo olla kehässä, se on niin hassu ja höpsö eläin, kesken ravin se teki tasajalkaloikan ja kolahti naamaani. Ei muuten ole totisten touhua tuo galgojen handlaus, sen sanon!
Ja jos joskus tulee mahdollisuus niin ilman muuta esitän Lunan toistekin, on se sen verran rakastettava eläin että kerää ainakin persoonallisuuspisteet kotiin :)

***

LISSU-LANDSEER

Lissu on kaverini landseer. Ihana ja rakastettava kaikkien kaveri. Ihan erilainen verrattuna Lunaan, Lissussa ei ollut sitä räjähtävää energiaa ihan yhtä paljoa... Mutta maailman suloisin esitettävä se ainakin on. Yhdessä mätsärissä olen sen esittänyt, sillon Lissu ylsi hienosti sijalle PUN2.

***

HILE-KLEINSPIZ
Hoffierkkarissa tapasin netissä tapaamani Jonnan ja Hile kleinspizin. Oltiin jo aiemmin sovittu että nähdään ainakin sen verran että ehdin kokeilla Hileen esittämistä. Oli jännittävää esittää eläintä joka on samaa kokoluokkaa kun meidän kissat. Mutta Hile on kyllä niin automaattiesiintyjä että eipä minulla hirveästi mitään virkaa ollut siellä hihnan päässä. Mutta mahtava pikkuinen peto se on!

----------
Jos kukaan ikinä tarvitsee esittämisapua tai muuten vaan tarjoaa koiraa esitettäväksi esimerkiksi mätsäreissä niin mielellään esitän monenlaisia koiria :) Kyselkää vaan!

Ahkeraa treenailua ja mökkeilyä + erkkari

2011-08-03T21:17:00.012+03:00

Hohhoh, viime päivityksen jälkeen on ehtinyt taas tapahtua vaikka ja mitä. Aloitetaan nyt tästä viimeisimmästä tapahtumasta. Viime viikolla lähdettiin reissuun kohti Tervakoskea. Koska oltiin liikkeellä asuntoautolla niin oli mahdollista yöpyä matkan varrella. Torstaista perjantaihin oltiin Hirvensalmella. Seuraava yö oltiin Hinthaarassa kummitätini luona. Siellä Jaro tutustui taas perheen belggariurokseen, Weccuun. Lauantai-iltana mentiin Tervakoskelle suurelle nurmikentälle metsän reunaan majoittumaan. Paikalla oli jo muitakin leiriytyviä hoffi-ihmisiä.
Sunnuntaina koitti viimein hoffiväen vuoden kohokohta, päänäyttely.
Jaron lisäksi AVO uroksia oli 51. Tuomarina meillä oli sveitsiläinen Denise Gaudy.

Oli paljon odottelua ja päivä oli paahtava. Onneksi oli mukavaa seuraa ja ilmapiiri oli iloinen ja avoin. Arvostelu kesti yhden koiran kohdalla pidempään kuin normaalissa näyttelyssä. Ei meidänkään seisoskelu ollut turhaa, arvostelu oli upea:

4-vuotias, hyvin tyypillinen ja voimakas uros. Rotutyypillinen yleisvaikutelma ja ihanteellinen koko. Erinomainen voimakas luusto. Maskuliininen pää jossa standartin mukaiset mittasuhteet. Oikein asettuneet selvärajaiset melko vaaleat merkit. Tummat ilmeikkäät silmät. Virheettömät korvat. Täydellinen leikkaava purenta. Erinomainen lihaksikas rinta ja lapa. Kestävä selkä. Häntä jokaisessa suhteessa virheetön. Etu- ja takaosa oikein kehittyneet ja kulmautuneet. Kiiltävä turkki. Erinomaisessa kunnossa. Hurmaavat liikkeet joissa paljon voimaa takaosassa. Nuori esittäjä(Fiderin?) esittää uroksen erinomaisesti.

Tuloksena oli siis AVO-ERI SA. Jatkokilpailuissa ei enää menestytty.

Päivän päätteeksi osallistuttiin kasvattiluokkaan. Siellä ei kuitenkaan menestytty. Mutta olihan sekin yhdenlainen kokemus. Kiitos että päästiin mukaan, Mari!

MÖKKIREISSU

25.-27.7. oltiin kaverini Mirkan mökillä. Mukana oli minun ja Jaron lisäksi Anni ja Aasa-eurasier (kuvassa vas.), Mirka sekä Kassu-suomenlapinkoira ja Jalli-lapinporokoira, Jutta ja Totti-tiibetinspanieli ja Sini ja japaninpystykorvat Riemu ja Bonzo. Ja mirkan sisko ja serkku.

Maanantaina saavuttiin mökille ja illalla käytiin vielä mantereella treenaamassa hakua. Jaro kokeili hakua ihka ensimmäistä kertaa. Ensin Mirka lähetti sen minun perään, olin ehkä 10 metrin päässä puun takana. Hienosti Jaro sinkosi perään ja tuli luokseni. Kaksi seuraavaa kertaa lähetin Jaron Mirkaa etsimään ja yllätyin kovasti kun Jaro sinkosi pusikkoon kun raketti ja juoksi Mirkan luo. Etevä eläin se on, hakua voisi vaikka toistekin kokeilla, sen verran mukavaa se oli.
Lopuksi olin vielä maalimiehenä Kassulle. Sen haukkuilmaisu oli korvia vihlovan kova ja terävä.

Mökkinaapureita näytti huvittavan kun meillä oli moottoriveneen perässä soutuvene. Ja molemmat veneet olivat täynnä ihmisiä ja koiria. Vähemmästäkin naurattaa :'D

Seuraavana päivänä lähdettiin jo aamupäivällä moottoriveneellä Sumiaisiin. Siellä hortoiltiin hetki ns keskustassa (hurjan vilkas Sumiaisten keskusta...) ja sitten palattiin rantaan. Siellä oli mukavan kokoinen parkkipaikka jossa tokoiltiin ja tottisteltiin. Jaro oli aluksi yhtä innokas kun tervattu etana, mutta loppua kohden piristyttiin huomattavasti. Mirka ja Kassu näyttivät meille BH-kokeen seuraamiskuvion ja sitä me vähän kokeiltiinki. Sitten otettiin luoksetuloa ja muita perushommeleita, Jaro oli aika etevä!

Matkalla saareen meille tuli pieni vastoinkäyminen, polttoaine loppui. Vaikka oltiinkin tankattu ennen matkaan lähtöä, suuri paino varmasti teki tehtävänsä ja kulutus nousi paljon. Ja matkaa mökille oli Sumiaisista noin 5 kilometriä, polttoaine loppui ehkä 2,5 kilometrin matkanteon jälkeen. Niinpä Mirka alkoi urheasti soutamaan meitä kohti mökkiä. Minä loikkasin pian järveen ja Jaro tuli perässä. Lisää innokkaita hukkujia loikkasi meidän jälkeen uimaan. Oltiin uitu ehkä 200 metriä kun hermostuin siihen että Jaro yritti koko ajan pelastaa minua. Hilattiin koira takasin veneeseen. Se ei siellä kauaa pysynyt vaan oli vakaasti sitä mieltä että todellakin hukun. Ja taas mulla oli riesana yli-innokas pelastaja. Yin ehkä 500 metriä yhteensä ennen kun mentiin lopulta veneeseen. Loppumatka soudettiin vuorotellen ja päästiin noin 2 tunnissa mökille.

Illalla treenattiin vielä vepeä. Jaro oli vähän epävarma siitä miten kumiveneestä voi hypätä, mutta jotenkin se kuitenkin lyllersi ja vyöryi aina järveen, sehän se pääasia on alussa.
Muita juttuja ei sitten treenattukaan Jaron kanssa, se kun ei mitään esinettä suostu ottamaan suuhunsa. Kunhan sen uuden naksuttimen saan niin sitten voidaan alkaa noutoa ja vientiä treenaamaan.
Kassu näytti taas esimerkkisuorituksia, hienosti onnistui kaikenlaiset viennit ja tuonnit ja kuljetukset ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan.

Keskiviikkona ei sitten muuta tehtykään kun käytiin treenaamassa jälkeä. Jokaisen askeleen jälkeen jäljen tekijä tiputti maahan namin. Jaro seurasi omat jälkensä tunnollisesti ja tarkasti. Yksi oli suora, yksi oli suorakulmalla varustettu ja yhdessä oli suorakulma ja 40 asteen kulma.

Mukava treenihenkinen paripäiväinen oli, kiitoksia mukana olleille koirille ja ihmisille :)

Jaro ja Totti-tipsu tutustuu^

Pieksämäki rn, kavereita, tokoilua...

2011-07-20T13:29:00.008+03:00

Vuoden toinen näyttely oli meille jo ennestään tuttu Pieksämäen ryhmis. Viime vuonna Jaro nappasi sieltä esimmäisen SERTinsä ja sitä ennen oltiin muutama vuosi sitten Iron kanssa samaisessa näyttelyssä.
Sää oli aurinkoinen mutta onneksi sentään tuuli vähän. Tuomarina meillä oli mukava nainen, Marianne Holm. Hän käsitteli koiria hyvin ja rauhallisin ottein.
Jaron lisäksi uroksia oli kaksi, molemmat junnuluokassa. Jaro-poika oli hienosti kehässä, vaikka hajut kiinnostivatkin liikaa. Minuakin jännitti, kun koira ei ollut parhaalla mahdollisella päällä. Mutta henki oli salpautua ja sydän pysähtyä, kun kehis ojensi minulle kaksi punaista nauhaa, vaaleanpunaisen nauhan (tässä välissä mahassa alkoi kiertää hassusti) ja ....... sinivalkoisen ruusukkeen jossa komeili isoin kirjaimin SERT!

ROP-kehä meni meidän osaltamme ihan penkin alle.. Jaroa ei kiinnostanut mikään muu kun meidän edellä ravannut narttu ja ruohikon hajut.. VSP-saatiin, ihan kelpo saavutus :)

---

Ja samalla reissulla nähtiin myös koirakavereita. Petsiessä tutustuin joskus Raisa-cairnin ja Vanilla-cockerin omistajaan. Juvalla kun yövyttiin niin kävin Jaron kanssa tokoilemassa ja leikkimässä vähän pienempien koirakavereiden kanssa. Mukavaa oli ja Jaro oli tosi hieno tokoeläin! Raisa ja Vanilla olivat kivaa seuraa Jarolle, vaikka olivatkin hieman eri kokoluokkaa. Kaisa otti meistä muutaman tokokuvan, niitä en tähän jaksa laittaa, mutta jos kiinnostaa niin ne löytyy tästä kansiosta.

Pieksämäen näyttelyn jälkeen mentiin Hankasalmelle. Siellä yövyttiin asuntoautolla sukulaisten pihassa ja käytiin kiertelemässä aseman kylällä, kun siellä oli se Kihveli Soikoon -tapahtuma. Jaro sai paljon huomiota osakseen ja yllättävää oli se, että eräs pariskunta kysyi että "Onko tämä hovawart?". Harvemmin kukaan tietää tätä rotua.
Sunnuntaina käytiin kotimatkalla tuttaviamme moikkaamassa Hankasalmella. Jaro sai heti uuden kaverin, kun pihapiirissä jolkotteli alle puolen vuoden ikäinen pyreneittenmastiffin pentu nimeltä Anniina. Koirat uiskentelivat lammikossa ja leikkivät isojen koirien juoksenteluleikkejä. Hauskaa näytti olevan.

Tottelemista

2011-07-13T16:23:00.007+03:00

Viime päivityksessäni mainitsin että ulkomaan matkalla harjoteltiin myöskin tokoa. Pitkään aikaan en olekaan treenikuvia laittanut ja päättelin että nyt on hyvä hetki sille, Jaro on kehittynyt mielettömästi tämän kesän aikana.

Tokoilua Slovakiassa

Harjoiteltiin seuruuta sekä kävellen että juosten. Myös liikkeestä seisomaan jääminen onnistui moitteettomasti. Ainoa mikä takkusi on se penteleen liikkeestä maahan. Sitä en osaa opettaa tuolle. Joskus hitaassa vauhdissa Jaro menee maahan, mutta normivireellä en saa sitä tajuamaan. Noh, nyt kun muut liikkeet on hallussa niin meillä on aikaa keskittyä vaan liikkeestä maahan jäämiseen ja hyppyyn. Hyppyä ei olla vähään aikaan treenattu, se on meidän huonoin liike.

Tokoilua Latviassa

Latviassa oli hienoja hiekkarantoja. Siellä juoksentelun ja uiskentelun lomassa sain oudon päähänpiston, että mitä tapahtuu jos pyydän koiraa suorittamaan paikkamakuun rantavedessä. Ensimmäisemmä yrityksellä Jaro nousi seisomaan. Toisella käskyllä sanoin käskyn napakammin ja siellä se koira pysyi kun tatti. Noin minuutin kohdalla liike muuttui luoksariksi, Jaro tuli intopinkeenä luokseni ja palkkana oli hihnan tappamista. Mukavaa meillä ainakin oli! :D

Home sweet home!

2011-07-11T17:29:00.005+03:00

Tänne en tosiaan ennen matkaa kirjoitellutkaan että mitä meillä on ohjelmassa kesäkuun lopulla. Pakattiin asuntoautoon kaikenlaiset tarpeelliset tykötarpeet ja ahtauduttiin Jaron kanssa kyytiin ja lähdettiin karavaanaroimaan. Edellisinä vuosina ollaan reissattu Ruotsissa ja Norjassa, nyt suunnattiin pidemmälle.

Ajettiin Muuramesta Helsinkiin 21.6. Iltapäivällä ajettiin laivaan ja matka kohti Puolaa, Gdyniaa, saattoi alkaa. Minä, sisko ja Jaro vallattiin yksi hytti. Jaro on jo tottunut laivakoira, mutta olihan sillä aika tylsää kun joutui vaan hytissä olemaan. Onneksi koirakansia oli kaksi samalla kannella, ja päästiin sitten siellä pissittämään koiraa hiekkalaatikolla. Ja otinpa videon myös tokotreenailuistamme tuulisella koirakannella, siinä oli todellista häiriötä, kun allekirjoittanut meinasi lentää tuulen mukaan.
Seuraavana iltapäivänä saavuttiin Puolaan.

Kaikenkaikkiaan matkustettiin niin monessa paikassa että yksityskohtaisia tietoja en tänne jaksa kirjoittaa, kotiin palattiin 4.7.
Puolassa yövyttiin pari yötä. Sitten mentiin Tsekkiin jossa yövyttiin yksi yö. Seuraavana päivänä ajettiin Itävaltaan ja yövyttiin Wienissä. Seuraavaksi ajettiin Slovakiaan yhdeksi yöksi. Sitten tultiin takaisin Puolaan ja siellä yövyttiin kaksi yötä. Seuraavana tultiin Baltiaan. Liettuassa ja Latviassa yövyttiin molemmissa yksi yö. Kolme seuraavaa yötä oltiin Virossa.

Jaron kanssa oli mukavaa matkustella ja kerätä katseita. Etenkin saksalaiset olivat innoissaan Jaroa silittämässä ja lepertelemässä saksaa. Tallinnasta Helsinkiin laivalla matkatessa eräs saksalaismies otti kamerallaan jopa kuvia tästä meidän koiruudesta.

Itävallasta jäi mieleen kauniiden maisemien ja rakennusten lisäksi erikoiset kyltit joita oli muutaman sähkötolpan välein. Keräämättömistä koiran paskoista saattoi kyltin mukaan saada 36 euron sakon. Siinä oli erinomainen syy sille että kuljetettiin pusseja taskussa Wienin leirintäalueen lähellä lenkkeillessämme.

Liettuassa ja Virossa olleet mahtavat uimarannat jäivät erityisesti mieleen. Jaro nautti polskiessaan itämeressä ja juostessaan äitin ja isän perässä kun he pyöräilivät hiekkarannoilla aivan meren vieressä. Otettiin myös lyhyitä tokotreenejä hiekkarannoilla. Jaro suoritti mm paikkamakuuta ja luoksetuloa rantavedessä. Ohikulkijoiden suupielet kääntyivät hymyyn ja muutenkin koiriin suhtauduttiin todella positiivisesti.

Tallinnassa käytiin eläinlääkärillä, sillä koiralla pitää olla heisimatolääkitys kunnossa Suomeen tullessa ja eläinlääkörin on oltava paikalla todistamassa että koira syö lääkkeen.

Blogiin en viitsi kaikkia mahdollisia kuvia laittaa, mutta linkitän tähän flickr-tilini, josta voi käydä katselemassa maisemakuvia ja koirakuvia tuolta reissulta ja vähän muualtakin
http://www.flickr.com/photos/mariellen-/

-
Tänä lauantaina suunnataan Pieksämäelle ryhmikseen! Yhteensä siellä on 11 hoffia.
Heinäkuun lopulla on edessä Tervakosken päänäyttely ja elokuussa mennään Keuruulle ryhmikseen.

Showjuttuja

2011-06-03T13:55:00.009+03:00

Viime aikoina ollaankin oltu showpuudeleita, Jaro ja Iro osallistuivat Muuramessa mätsäriin ja saman viikon lopulla Jaro korkkasi tän vuoden näyttelykautensa Varkauden näyttelyissä.

- - - - -

29.5.2011 Varkaus kr
Jaro oli siis ilmoitettu Varkauden näyttelyyn 12 muun hovarontin ohella. Jaron lisäksi AVO-uroksissa oli kaksi. Tuomarina oli Elina Haapaniemi.
Jaro esiintyi kuumasta säästä huolimatta tosi hienosti. Juostessa ei lähtenyt kehän laidalle nuuskimaan, ei edes vaikka kedän laidalla oli juoksuinen narttu. Tuomari piti Jaron tyypistä, kehui arvostelussaan kovasti Jaron rakennetta ja maskuliinisuutta.
Arvostelu:
4-vuotias, merkkivärinen, maskuliininen, hyvin esiintyvä uros. Erittäin hyvä tyyppi ja mittasuhteet. Vahva luusto. Hyvä, ilmeikäs uroksen pää. Purenta ja hampaat ok, hyvä pigmentti. Tasapainoisesti kulmautunut niin edestä kuin takaa. Erittäin tehokas, sujuva liikkuja. Hyvä luonne.

Ja tuloksena oli siis AVO ERI AVK2 PU2 SA VARA-SERT
Toinen noista muista AVO-uroksista sai siis myös ERIn ja olihan se kyllä hieno uros, melko tasaväkisiä olivat Jaron kanssa, mutta toinen oli selvästi urosmaisempi kuin Jaro.

- - - - -
23.5.2011 Match show, Muurame
Vettä tuli kaatamalla ja sää oli melkein kuin syysmyrskystä. Jo ilmoittautuessa huomattiin että koiria ei ollut paljoa. Isoihin koiriin ilmoittautui 8 koiraa, Jaro ja Iro mukaanlukien. Katri ja Iro olivat ensimmäisenä kehässä tutun saksanpaimenen parina. Iro esiintyi hienosti ja rauhallisesti, eikä näyttänyt kovin kärsivältä vaikka vettä satoi vaikka kuinka paljon. Iro sai punaisen nauhan.
Minä olin Jaron kanssa seuraavaksi ja meillä oli parina lagotto. Jaro esiintyi mielettömän hyvin, seisoi kauniisti vapaasti ja liikkui hyvin. Tuomari sanoi, että Jaro on valmiimpi ja rutinoituneempi, mutta antoi lagotolle punaisen, sillä lopussa se rupesi esiintymään paremmin alun arkailun jälkeen ja voitti hienosti pelkonsa.Punaisten kehässä Katri ja Iro menestyivät hienosti. Iro oli erittäin komea ja sijoittui ensimmäiseksi.
Sinisissä Jaro esiintyi todella kauniisti ja oli lopulta SIN2. Lisäksi kutsuttiin kehään kaikki isot koirat ja parhaasta yhteistystä esittäjän ja koiran välillä annettiin kukka. Ja niinhän siinä kävi, että tuomari antoi tämän palinnon minulle ja Jarolle! Tämä oli ihana kruunaus mahtavalle päivälle.

BIS-kehässä oli Iron lisäksi borderterrieri, labradorinnoutaja, aussie, cottoni ja saksanpaimenkoira. Iron sympaattisuus ja rauhallisuus taisi tehota tuomareihin, sillä Iro-pappa 10v oli hienosti PUN1 BIS1!!!
Palkintoja tuli vaikka millä mitalla, reppu jossa oli karkkipusseja, dentastixejä, koiran koulutus -dvd, pyyhe ja muuta mukavaa. Jaro palkittiin suklaalevyllä (joka oli esittäjälle), dentastixeillä ja pyyhkeellä.

Luonnetesti Sastamalassa 15.5.

2011-05-17T17:43:00.006+03:00

Pisteet:

Toimintakyky +1
Terävyys +3
Puolustushalu +3
Taisteluhalu -1
Hermorakenne +1
Temperamentti +2
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +3
Laukausvarma +3

Yhteispisteet +129

Niin, matkaan lähdettiin aamulla jo kello 5 aikaan. Onneksi lähdettiinkin, testipaikka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään ja tiet olivat huonokulkuisia ja mutkaisia.
Mutta itse testiin... Testi meni monilta osin yli odotusten. Jaro puolusti minua kuin mikäkin suojelukoira, tuomarikin sanoi että "Sinulla ei kyllä mitään hätää ole tän kans nakkikioskijonossa ollessa". Jaro oli todella terävä ja suorastaan epätavallisen energinen ollakseen, noh, Jaro.
Myös itseään Jaro puolusti erinomaisesti. Palveluskoirat eivät aina puolusta itseään, vaan omistajaansa kyllä. Kun pitää jäädä itse seinään kiinni ja puolustaa itseään, moni koira menee lukkoon. Jaro rupesi haukkumaan ja hyökkäilemään kohti tuomaria. Lopulta Jaro veti niin kovaa, että panta katkesi. Jaro viipotti suoraan minun luokseni, olin rakennuksen kulman takana. Jaron kasvattaja sanoi luulleensa Jaron hyökkäävän tuomaria kohti, kun Jaroa ärsytti niin uhittelu.. Niin ja samassa hötäkässä Jaro säikähti niin kovasti ja riuhtaisi, että anaalirauhaset tyhjenivät. Jaro oli aikamoinen haisuli sen jälkeen, 3 tunnin kotimatka ei ollut herkkua kun autossa haisi haisunäädälle.
Jaro laitettiin takaisin seinään kiinni jotta tuomari pystyi lähestymään Jaroa ja katsomaan, miten reagoi uhkailun ja huutamisen jälkeen. Jaro oli luoksepäästävä ja ihan reipas, tuomarin sanoin: "Jarolla ei ole mitään tunnetta syventää meidän suhdetta, mutta ei se minua arastele tai pelkääkään, on hyvin neutraali".
Tuomarin kanssa Jaro ei leikkinyt, ja siitä tuli nuo miinukset.
Jaro palautui suht nopeasti kaikista ärsykkeistä ja kolinatynnyrikään ei pelottanut yhtään.
Jaro tuli luokseni käskystä nopeasti ja melkein hyppäsi syliin asti.
Pimeässä huoneessa Jaro oli vähän hukassa, luimisteli ja helutti häntäänsä taskulampun kanssa häärineelle tuomarille. Minun piti yskäistä hiljaa, jotta Jaro uskalsi edes lähestyä nurkassa kököttävää pelottavaa mörköä, joka olikin mami.
Laukauksiin ei reagoinut sen kummemmin, kunhan seisoskeli ja katseli taivaan lintuja ja kuunteli korvat hörössä.

Päivä oli mukava, saatiin tavata Jaron kasvattaja taasen, paikalla oli myös useita Jaron sisaruksia ja Iron kasvattaja, joka siis tuli katsomaan "lapsenlasten" toimintaa.
Kotimatkalla oltiin väsyneitä ja raatoja. Unet jäi edellisenä yönä neljään tuntiin ja seuraava yö oli vähäuninen ohjaajan osalta, sillä jääkiekkoa tuli tapitettua koko yö.

Mennyttä ja tulevaa, edistymistä ym.

2011-05-08T12:46:00.009+03:00

No nyt se kesä on vihdoinkin melkein täällä :) Kyllä se on aiemminkin jo huomattu, Jarolla tuntuu olevan treenienkin suhteen kevättä rinnassa. Tokossa ollaan edistytty ihan mielettömästi. Kun Jaron saa oikeaan vireeseen, se seuraa jopa reippaasti ja kontakti ei tipu!
Lisäksi paikkamakuu alkaa olla jo valmis. Jaro pysyy paikalla ja kunhan nenä ei lähde viemään, tässä liikkeessä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Liikkeestä maahanmenoa ollaan nyt harjoiteltu aika paljon. Jaro tarvitsee vielä käsimerkin siihen, mutta tässä liikkeessä ja hypyssä harjoittelen parhaillaan käsimerkin häivyttämistä.
Kennelkerhon treeneissä käydään viikottain ja siellä ollaan saatu paljon hyödyllisiä ohjeita ja häiriötreeniä. Jaro on edelleen aika kova naisten perään, mutta parempaan suuntan ollaan menossa. Hyvillä nameilla Jaron saa motivoitua kyllä.

Jaron tokokuvia tältä päivältä:
Kuten huomaatte, meillä oli myös kissa mukana lenkillä. Lähti pihasta meidän perään ja tuli koko lenkin mukana. Toimi erittäin hyvänä häirikkönä, kun on semmoinen energiapakkaus ja niin seurallinen, että viipottaa milloin mistäkin suoraan eteen. Jaro keskittyi hienosti eikä edes huomioinut Ninjaa.
Kaikki kuvat näkyy isompana kun kuvaa klikkaa.

Myös Iro treenailee omaan tahtiin tokoa. Lisäksi Iro on käynyt jo heittämässä talviturkin. Iro käy siskoni kanssa välillä tässä lähellä sijaitsevalla käsityöpajalla auttamassa. Irolla on siellä vertaistaan seuraa, reilu 10v Espanjasta pelastettu seropi-uros nimeltä Papi.
Iro ja Papi tulevat kuulemma ihan hyvin juttuun, ikämiesten sarjassa ei paljoa rähistä ;)

Lähiaikoina meillä on tulossa muutamia tapahtumia joihin osallistutaan.
15.5. Jarolla on luonnetesti Sastamalassa. Paikalle tulee myös Jaron kasvattaja ja Jaron sisaruksia. Iro sattaa lähteä mukaan tapaamaan lapsukaisiaan. Minä olen Jaron ohjaajana luonnetestissä.
18.5. osallistutaan Jyväskylässä match showhun, Irokin saattaa osallistua.
23.5. osallistutaan Muuramessa olevaan match showhun. Irokin osallistunee.
29.5. on Varkauden kr näyttely. Pitkästä aikaa päästään isompaan näyttelyyn, viime vuonnakin oltiin ainoastaan ryhmiksissä.
31.7. olisi suunnitteilla Tervakosken hoffierkkariin osallistuminen. Ei vielä olla varmoja osallistutaanko, mutta kiinnostaisi kovasti.

2010-vuoden match show -tuloksia

2011-04-26T15:04:00.013+03:00

2.5.2010 Jyväskylä, PUN ei sij.- Unohdettiin mennä nauhakehään. Jaro käyttäytyi parikehässä kuin unelma. Oli mielettömän iloinen ja reipas ja tuomari sanoi, että "Tämä herra ei ainakaan turhia hermoile, todella rauhallinen ja tyyni".

----
17.5.2010 Muurame, SIN ei sij.- Äiti oli mukana mätsärissä ja Jaron suoristus meni ihan penkin alle, kun äitiä piti katsoa koko ajan ja piipittää ja uikuttaa ja namit ei kiinnostaneet yhtään. Tiputtiin ensimmäisenä.
----
23.5.2010 Jyväskylä, SIN ei sij.
----
30.5.2010 Jyväskylä, VAL1. BIS6.
- Jaro oli mahtava! Vaikka meidän piti odottaa vaikka kuinka kauan suuren koiramäärän takia, Jaro ei nuupahtanut tai laiskistunut. BIS-kehässä Jaro oli jo kotiinlähtö-fiiliksissä ja se näkyi käyttäytymisessä, Jaro ei jaksanut enää seisoskella.----
15.6.2010 Jyväskylä, SIN4
- Vesisateesta ja pienistä kehistä huolimatta Jaro oli reipas ja ryhdikäs. Parikehissäkään ei sinkoillut parin perään. Nauhakehässä alkoi väsyminen jo näkyä, mutta tuomari piti Jaron liikkeistä. Tämä oli ainoa mätsäri/näyttely jossa Jaro mitattiin (67cm).

----
11.7.2010 Konnevesi, PUN1 BIS2.

- Lämmintä oli tuolla aukealla ja paahtavalla kentällä noin +30'c ja minä läkähdyin kuoliaaksi. Jaro oli ryhdikäs ja hieno koko mätsärin ajan ja tuomari kommentoi mm "Oletpas sinä uljas koira" ja "Ihan mielettömän upea". Tuomari ei juoksuttanut melkein ollenkaan. BIS-kehän voitti upea tanskandogin pentu, Jaro oli hyvänä kakkosena. Palkinnot oli hienot!
----

22.8.2010 Jyväskylä SIN1 BIS8
- Tuomari piti Jaron liikkeistä ja se taisi olla syy siihen, miksi Jaro voitti sinisten kehän. BIS-kehässä Jaro oli ryhdikäs ja reipas, en tiedä miksi tippui toisena. Taso taisi olla aika kova.

----
19.9.2010 Jyväskylä, KEL ei sij.
-Postimerkin kokoisissa kehissä oli vaikea liikkua ja koiramääräkin oli suuri. Tuomari kuitenkin kehui Jaron luonnetta sekä sen ja minun välistä yhteistyötä
----
10.10.2010 Jyväskylä SIN1 BIS5
- Tuomati piti Jaron liikkeistä ja luonteesta. BIS-kehässä Jaro oli väsynyttä poikaa eläintenpäivän marssin ja odottelun jäljiltä ja taso oli kova, BIS 1-5 oli todella tiukka.

----
16.1.2010 Jyväskylä, SIN5
- Jaro oli jotenkin unisen oloinen, mutta tyttökoirien perään kyllä jaksoi vetää. Ei ollut ihan show-fiiliksellä mukana ja kehässä oli vähän ryhditön.
----
27.11.2010 Jyväskylä, VIHR ei sij
- Jaro esiintyi melkeinpä parhaiten mitä on ikinä esiintynyt. Liikkui kauniisti ja seisoi ryhdikkäästi. En tiedä miksi ei sijoituttu, Jaro oli omaan silmääni todella hieno.

kevät kevät kevät !

2011-04-08T15:41:00.007+03:00

Kevät tulee jo hyvää vauhtia, koirat on ihan kurassa ja sen myötä kuraisilta käpälän jäljiltä ei voi välttyä sisätiloissa. Märkä turkki haisee ja kaikenlaiset risut ja männynkävyt tarttuu turkkeihin, ja ulkoulun jälkeen on aina mysteeri, mitä sieltä turkin seasta löytyy tällä kertaa.

Tässä postauksessa onkin sitten kuvia meidän keväästä :)

Videopäivitys

2011-04-02T12:15:00.002+03:00

Tällä kertaa laitankin pelkkiä videoita.

Jaron kanssa olen nyt alkanut ottamaan joissain liikkeissä palkaksi riehumista. Tätä pätkää ennen oltiin treenattu seuraamista ja täyskäännöksiä.
Huomatkaa toki, että leikin lomassa Jaro osaa jo tuoda lelun/patukan, tästä se toivottavasti lähtee!

Tässä harjotieltiin seuraamista muutaman askeleen pätkissä. Edelleenkin liikuttiin aika hitaasti, mutta tyytyväinen olen siihen että Jaro piti kontaktin todella hienosti. Ja jaksoi tehdä noinkin kauan pelkällä rapsutuspalkalla ja kehuilla.
Nopeutta meidän pitäisi saada lisää, mutta paljon me ollaan kyllä kehitytty siitä, että aiemmin liikuttiin etanavauhtia ja siltikin kontakti tippui. Hyvillä mielin lähdetään jatkamaan :)

Tokotreenejä ja match showta :)

2011-03-28T17:14:00.003+03:00

Pari viikkoa sitten oltiin lauantaina 19.3. Jyväskylässä match showssa JAT:n uudella hallilla. Minä esitin Jaron ja siskoni esitti Iron. Koiria siellä oli hurjasti, isoissakin koirissa varmaan lähemmäs 50 koiraa yhteensä. Veteraaneille ei ollut omaa erillistä luokkaa jotenka Iro osallistui isojen luokkaan.
Yksi koira jätti saapumatta kehään, jotenka kävikin niin että Iro ja Jaro kilpailivat toisiaan vastaan.
Molempien koirien kehäkäytös oli vielä hyvässä muistissa ja Irokin oli todella reipas. Tuomari juoksutti koirat kertaalleen yhdessä kehän ympäri ja sitten yksilöarvostelun aikaan vaan edestakaiset liikkeet. Olisin toivonut enemmän juoksemista, mutta toisaalta kehätkin olivat hyvin pienet eikä Jaron kaltaisen pitkäaskelisen koiran kanssa ole oikein mätsärikehissä hurraamista.
Jokatapauksessa, Iro sai näistä kahdesta sen vähän paremman nauhan, punaisen. Jaro sai mustan nauhan.
Tässä mätsärissä jokainen koira sai rasti ruutuun -menetelmällä tehdyn arvostelun. Jarolla ja Irolla oli molemmilla erinomainen luonne ja yhteistyö esittäjän kanssa. Esiintyminen ja liikkuminen olivat hyviä. Ainahan voi selitellä, mutta sen verran sanon että kehät on melkein aina liian pienet ison koiran kanssa juostavaksi ja liikkeet eivät pääse oikeuksiinsa, koska vastakkainen reuna tulee niin pian vastaan. Esiintyminen oli vähän stressaantunutta ja osittain laiskaa, pitkä kehätauko ja uusi tilanne tekivät tehtävänsä...
Kumpikaan koirista ei sijoittunut jatkokehissä.

Eilen, sunnuntaina 27.3. oltiin taas tokotreeneissä Muuramen Hiekkarinteen lavalla.
Täytyy kyllä sanoa, että pitkään aikaan en ole ollut koirista näin ylpeä. Jaro piipitti taas aluksi, mutta lopulta oli todella rauhallinen ja keskittyi liikkeisiin tosi hienosti.
Aluksi toinen kouluttajista kävi tarkastamassa koirien luoksepäästävyyden melko innokkaan beagle-pentunsa kanssa. Jaro piti kontaktin minuun ja oli rauhallinen kouluttajasta ja häiriökoirasta huolimatta. Iro oli oma laiskahko itsensä, mutta keskittyi hienosti siskon kanssa. Sen jälkeen oli seuruuta häiriökoirakkojen kanssa. Jaro oli vähän laiska, mutta lopulta taas innostui ja muisti että seuraamisen jälkeen saa aina hirmuisesti kehuja ja rapsuja ja nakkia.

Sen jälkeen ryhmä jaettiin kahtia ja meidän ryhmässä oli minun ja Jaron sekä siskoni ja Iron lisäksi nuori cockeripentu. Harjoiteltiin aluksi tämän ryhmän kanssa noutoa. Sanoin kouluttajalle, että ollaan vasta opettelemassa pitämään kapulaa suussa ja että noutamista ei olla kokeiltu ikinä. Riehutin Jaroa hetken kouluttajan ojentamalla damilla ja käskin koiran sitten peruasentoon. Sitten heitin damin ja sanoin Jarolle käskyn, ja tämä koira teki jotain käsittämätöntä.
SE JUOKSI DAMIN LUO JA OTTI SEN SUUHUN JA TOI ETEENI JA TIPUTTI! Se oli ihan mieletöntä, mahtava otus. On se kai jotain ymmärtänyt onnettomasta sähläyksestäni yrittää saada se noutamaan. Kokeiltiin vielä pari kertaa ja Jaro toi sen damin aina eteeni, käteen asti se sitä ei antanut, mutta tuo noutaminen oli jo miljoona kertaa enemmän kun osasin odottaa.
Sen jälkeen treenattiin luoksetuloa. Etäisyyttä oli melkein 20 metriä, sain itse valita etäisyyden. Tiesin että Jaro tulee kyllä luokse, mutta voi tehdä sen suht hitaasti. Jaro tuli ensimmäisellä käskyllä, ravasi luokseni ja tuli ilman erillistä käskyä sivulle hienoon ja tiiviiseen perusasentoon. Riehuttamispalkka toimi erinomaisesti, Jaro oli ihan liekeissä lelun tappamisesta!
Iro osasi luoksetulon hienosti, noutaminen ei sitä kiinnostanut yhtään.

Lopuksi treenattiin siirtymiä perusasennossa. Käskettiin siis koira peruasentoon, otettiin yksi askel johonkin suuntaan ja koira taas perusasentoon. Jaro teki todella tiiviisti ja korkealla vireellä niin kauan kun kouluttaja oli katsomassa muiden koirakoiden tekemistä. Kun kouluttaja tuli meidän kohdalle, Jaro paineistui ja minä jännitin ja Jaro oli aika lahna ja innoton. Kun kouluttaja meni muualle, me molemmat taas rentouduttiin ja pärjättiin oikeastaan hirmu hyvin. Lopuksi otettiin vielä maahan menoja. Jaro meni kyllä nopeasti maahan, mutta väärä pää edellä.

Treenit menivät siis yli odotusten, tästä on hyvä jatkaa!

Jaro 4v ja canicrossausta

2011-03-05T14:12:00.000+02:00

Jaro-poikakin on jo 4v. Synttäreitä ei ainakaan vielä olla juhlistettu mitenkään erityisesti, tosin käytiin toista kertaa ikinä kokeilemassa canicrossia. Koko aamupäivän askartelin uuden projektin, vetovyön, kanssa.
Löysin vanhoita heppatavaroistani vanhan satulavyön, ja siitä lähdin tuunaamaan vetovyötä. Lopputulos on tämän näköinen :
Toissapäivänä kokeiltiin ensimmäisen kerran canicrossia, ja Jaro veti todella hienosti vaikka perässä olikin kelkan sijasta ihminen roikkumassa. Myös tänään meni tosi hienosti, käytiin reilun kilometrin mittainen lenkki heittämässä.
Kyllä oli sen verran mukavaa sekä minulla että koiralla, että eiköhän tästä saada meille uusi harrastus. Lenkkeilykin on paljon hauskempaa kun on joku jonka kanssa juosta ja joka auttaa vielä vetämällä :'D

Hoffen-Haus Ihringer "Iro" 10v !

2011-02-26T09:34:00.000+02:00

Niin ne vuodet vierii, ihan uskomattomalta tuntuu että meidän pieni ja pörröinen Iro-pentu on jo 10v!

Ikä ei herraa paljoa paina, uskoo edelleen vakaasti olevansa nuori ja vetreä ja salaman nopea. Tosiasiahan on se, että Iro kipittää lenkillä omaa vauhtiaan, joskus hitaampaa ja joskus nopeampaa vauhtia. Juoksukisassa Iro jää tietenkin kakkoseksi pojalleen, ja sekös herraa ärsyttää. Siitä seuraa, että Iro haukkuu Jarolle niin kauan, että Jaro hermostuu ja rupeaa painimaan isänsä kanssa. Siitä taas seuraa tietysti, että heikompana osapuolena Iro jää alakynteen heti.

Ja kun ei muuten pärjää, Iro haukkuu niin kauan että Jaro ärsyyntyy ja lähtee omiin touhuihinsa. Ihailtava logiikka Irolla, perustuu hermojen pitkäaikaiseen venyytykseen, vahvoihin äänihuuliin ja huonohkoon kuuloon, jolloin oma haukku ei paljoa häiritse pappaa itseään :')

Toivottavasti meillä olisi vielä paljon aikaa Iron kanssa jäljellä :)

Tänään Iro sai lahjaksi possunkorvan, jossa oli leikkelemakkara ja juustoa. Lisäksi se pääsi aamulla jo äitin kanssa yksityislenkille ilman Jaroa. Myöhemmin käydään vielä yksityislenkillä synttäreiden kunniaksi.

Vetoa Siperian talvessa

2011-02-22T17:28:00.001+02:00

Pienet paukkupakkaset on vähän rajoittaneet niin minun kuin koirankin treeni-intoa viime aikoina. Siinä -20'c pakkasessa vielä käytiin vetolenkillä ja tokoiltiin ahkerasti, mutta nyt kun on ollut kauan -30'c pintaan niin kummasti sitä treenaamista on vähennetty. Ja itsekin olen nyt viikon ajan ollut enemmän tai vähemmän flunssassa ja kipeenä.

Viime viikonloppuna olin Jaron kanssa kylässä kaverini Mirkan luona. Mirka oli tehnyt hienot vetoliinat ahkioonsa ja Jaro ja suomenlapinkoira Kassu pääsivät vetämään hienoilla liinoilla. Jäälle oli aurattu leveä väylä jota riitti vaikka kuinka paljon. Sääkin oli aurinkoinen ja mukava, pakkanenkaan ei haitannut.
Jaro ja Kassu vetivät pääsääntöisesti ahkerasti ja reippaasti. Yhden tappelun ne saivat aikaiseksi, eivät ne koskaan ole olleet mitään sydänystäviä. Sitä yhtä rähinää lukuunottamatta veto sujui oikein hyvin, Jarokin veti reippaasti laukalla, vaikka itse en ollutkaan kyydissä vaan jäin kauemmas ottamaan kuvia. Aluksi oli pientä vilkuilua taaksepäin, mutta suurimman osan ajasta sekä Jaro että Kassu vetivät mahdottoman upeasti.

Lauantaina tokoiltiin. Mirka otti Jarosta ja minusta tokokuvia, laitan niitä tähän tekstiin. Jaro seurasi todella kivasti silloin kun vauhti oli hidasta, uusi paikka ja uusi tilanne tietty vähän vaikuttivat Jaron tokoiluun, mutta täytyy sanoa että etenkin kuvista katsottuna Jaron kontakti näyttää jo oikein kivalta. Enpä viime keväänä olis uskonut että tästä koirasta saisin vielä koulittua tokokoiran. Käännöksetkin sujuivat suht hienosti, liikkeestä maahanmeno oli hitaanpuoleista mutta paranemaan päin.

Tuossa vielä video Jarosta ja Kassusta vetämässä ahkiota.

Arktinen vetokoira ja vähän tokoilevakin

2011-02-10T18:19:00.001+02:00

Eilen kävin taas Jaron kanssa vetolenkillä. Tällä kertaa tehtiin pienempi lenkki, kun mukana oli myös Iro. Pihasta lähdettiin liikkeelle siten, että Iro veti meidän edesmenneen Nalle-hoffin vanhoilla länkivaljailla tyhjää kelkkaa ja Jaro veti faster-valjaillaan minua pulkassa. Kyyti oli reipasta, sen vaan sanon. Jaro on jo viimein sisäistänyt sen, että se voi vetää ilman että sen vierellä juostaan, alkuun päästyään ei meinannut jarruja löytyä koko koirasta. Iro veti reippaasti alkujärkytyksestä toivuttuaan ja alkoi jopa kiihdyttämään sen verran että piti hiljennellä vauhtia, ettei pappa onnistu satuttamaan itseään.
Lopuksi päästettiin Iro pälkähästä ja vaihdoin Jarolle länkivaljaat. Niillä vetäessä koko koira on ihan erilainen, sinisillä fastereilla Jaro saa ja vetää niin kovaa kuin haluaa ja pystyy. Länkivaljailla Jaro jolkuttelee tasaista ravia eikä yritäkään laukkailla ja vetää kovaa, se on mielestäni hyvä, sillä nuo alumiiniaisat voisivat teloa koiraa jos se oikein kovaa ja riehakkaasti innostuisi vetämään.

Tokoa ei olla nyt edes paljoa kotona harjoiteltu kun vetoa ollaan otettu melkein aina kun on mulla ollut aikaa. Ai niin, olihan meillä viime sunnuntaina ensimmäiset tokotreenit. Meidän tokotreenit on lähinnä arkitottelevaisuutta, mutta kyllä siellä myös niitä meidän tarvitsemia tokoliikkeitäkin on. Viime kerralla oli hyppyä, luoksetuloa ja suuntien harjoittelua. Tilanne oli Jarolle uusi, ja paikka ja koiratkin olivat ihan outoja. Jaro ei ollut ihan parhaassa vireessä, mutta kyllä se jotain innostui tekemäänkin. Tuli myös huomattua, että vieraissa paikoissa Jaro palkkaantuu paremmin leikkimisestä kuin nameista. Onnistuneen luoksetulon jälkeen Jaro tarttui maassa olleeseen hihnaan ja alkoi riekkumaan. Tartuin toisesta päästä kiinni ja riehutin koiraa hetken, se oli tavattoman iloisen näköinen.
Kun muut koirat suorittivat liikkeitä, otin Jaron kanssa seuraamista melkein umpihangessa kentän toisessa päässä, Jaro oli sen verran virkeässä tilassa että teki todella hienosti! En olisi uskonut että se vieraassa paikassa jaksaa keskittyä ollenkaan, mutta väärässä olin kuten tavallista. Hieno mies mulla!

Kuvat on meidän viime viikkojen vetojutuista ja vetovideo eiliseltä, tokovideo noin viikon takaa.

Tarinaa Irosta

2011-02-03T17:42:00.000+02:00

Aiemmissa päivityksissä en vielä olekaan kertonut tästä meidän vanhemmasta koiruudesta, Irosta.
Iro, eli oikealta nimeltään Hoffen-Haus Ihringer on pian 10v täyttävä hovawart-uros ja meidän Jaron isä.

Iro on aikamoinen mammanpoika, pullasyöppö ja sohvachamppioni. Viettelee rauhallisia eläkepäiviä ja voi ikäänsä nähden hyvin. Lonkat on aikanaan kuvattu A:ksi ja edelleen Iro on ketterä ja notkea, tosin nopeudessa häviää Jarolle 100-0 mutta Iro on selvästi sitä mieltä että kun tarpeeksi kovaa komentaa poikaansa, se korvaa kaikki heikkoudet.

Iro on meidän koirien keskenäisessä arvojärjestyksessä vielä ykkönen, eikä pojilla ole koskaan ollut mitään suuria kähinöitä siitä, kumpi se johtaja onkaan. Jarolle tuntuu olevan ihan okei, että isäukko on vielä ykkönen.
Iron kanssa ei olla harrastettu virallisesti muuta kuin muutamissa näyttelyissä äiti on sitä käyttänyt. Parhaina tuloksina voidaan mainita 2x SERT. Kotioloissa Iro lenkkeilee ahkerasti pikkusiskoni kanssa ja vähän tokon tapaista ollaan myöskin kokeiltu. Syksyllä tehtiin koirille kerran makkarajälkeä, ja pohjattoman vatsan omaava Iro tykkäsi siitä kovasti.
Liityttiin tämän vuoden alussa Muuramen seudun kennelkerhoon ja nyt on tarkoitus käydä sunnuntaisin arkitottelevaisuus -treeneissä ja mahdollisesti myöhemmin muissakin kyseisen kerhon treeneissä. Irokin otetaan mukaan aina kun siskokin pääsee, onpahan vanhuksellakin jotain ajanvietettä tontin vahtimisen lisäksi.

Möllitokoa ja vetoa

2011-01-30T12:05:00.000+02:00

Viikko sitten, 23.1. olin Jaron kanssa möllitokossa. Jaro oli alusta asti hyvin hermostunut, piippasi ja ei huomioinut käskyjä. Kotona Jaro kuunteli ja oli älyttömän hieno, mutta paikan päällä Jaro oli älyttömän hermostunut.
Meidän suoritus oli kaiken kaikkiaan aikamoinen fiasko. Hävetti ihan suunnattomasti olla siellä tekemässä liikkeitä, kun koira oli laiska kun mikä eikä kuunnellut ollenkaan mitään. Esimerkiksi seuraamisessa Jaro ei vilkaissut minuun kertaakaan. Se kiinnostui jokaisessa liikkeessä enemmän maasta kuin minusta.
Muutama liike meni nollille, luoksepäästävyys oli 10 ja paikallamakuu 9, muut pisteet olivatkin sitten 6½-7 pintaan.

Kotona muutaman päivän päästä möllitokosta kokeiltiin sitten seuraamista ym ja Jaro teki kuin unelma! Kontakti pysyi ja Jaro heilutti häntää ja oli iloinen. Tästä saatiin sitten selville, että häiriötreeniä me tarvitaan enemmän. Täytyy vaikka kauppareissuihin yhdistää se, että menen Jaron kanssa parkkipaikoille ym harjoittelemaan.

Vetoa on taas harrastettu muutaman kerran viikossa. Eilen Jaro veti potkukelkkaa pienen lenkin ja veti melko hienosti. Välillä jäi laahaamaan, mutta pääasiassa veti reippaasti edellä.
Myös melkein 10v Iro-vanhus veti aluksi Jaron kanssa vierätysten, mutta koska Irolle ei olla koskaan kunnolla opetettu vetoa, se ei sitä oikein osaa. Lähinnä se halusi vain kipittää vierellä, ei sillä ollut aikomustakaan mennä edellä. Päästin Iron melkein heti vapaaksi ja se kirmasi meidän vierellä, siitä se nauttii enemmän kuin vetämisestä.

Tänään kävin sitten kauniin ja aurinkoisen sään kunniaksi uudella lenkillä. Käytiin kääntymässä melkein 2 km päässä, eli pituutta lenkille tuli nelisen kilometriä.
Täytyy sanoa, että olen nyt enemmän kuin ylpeä tästä koirasta! Jaro veti koko matkan innokkaasti ja iloisesti, suurimman osan matkasta vieläpä laukkasi reippaasti, kertaakaan ei jäänyt pysähtelemään ja nuuskimaan, vaan veti hienosti myös niiden talojen ohi, joissa on koiria, eikä jäänyt merkkaamaan penkkoja ym. Hitsi vieköön, Jaro veti tänään upeammin kuin vielä kertaakaan tähän mennessä, mahtavaa Jaro :)

Tokoa ja vetoa

2011-01-14T18:17:00.000+02:00

Tänään oli viimeinkin aikaa taas harjoitella sekä tokoa että vetoa. Otettiin pihassa pieni pätkä seuruuta, ja en voi olla kuin ylpeä siitä, miten iloisesti ja innokkaasti Jaro tuli vierellä ja kontakti pysyi perusasennosta perusasentoon saakka todella hienosti. Häntä heiluen ja lennokkain askelin Jaro seurasi, enää ei tuntunut olevan pakkopullaa, ehkä muutaman päivän tauko on tehnyt tehtävänsä ja nyt voidaan taas jatkaa uudella innolla! Myöhemmin illalla otettiin toinenkin pieni tokotuokio, ja pientä haparointia lukuunottamatta sujui oikein mallikkaasti, itse sekoilin pari kertaa käskysanojen kanssa ja aiheutin pientä hämminkiä, mutta koira oli oikein hyvä.

Päivällä myös vedettiin kelkkaa. Jaro pinkoi hurjaa kyytiä kelkka perässään ja siskon kaveri kyydissä. Viimeinkin myös Jaro on oppinut juoksemaan reippaasti minun edellä, eikä turhia vilkuile taakseen ja jää odottelemaan minua.

Voisin tähän vielä vähän kertoilla itsestäni ja tästä koiruudesta jonka seikkailuja tässä blogissa näkyy, kun edellisestä päivityksestä unohdin.

Jaro on pian 4v hovawart uros, oikealta nimeltään Nugadogin Hohde. Saman katon alla asustaa myös Jaron isä, Hoffen-Haus Ihringer eli Iro. Iro täyttää helmikuussa jo 1ov.
Jaron kanssa harrastettiin sen ensimmäisinä vuosina vaan näyttelyitä ja mätsäreitä. Viime keväänä aloin kuitenkin sitten kiinnostumaan enemmän tokosta. Silloin tuntui ihan mahdottomalta, että Jaro oppisi ikipäivänä edes seuraamaan, mielestäni Jaro oli hölmö ja luupäinen tapaus.
Viimeaikojen treenaaminen on tuottanut tulosta, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että uskallan jopa harkita että menisin Jaron kanssa tulevaisuudessa jopa viralliseen toko-kokeeseen.

Tänä talvena otettiin mukaan kuvioihin myös veto. Kuten kuvista näkyy, liinoissa roikkuu vanha puinen kelkka. Välillä kaverini kanssa ollessa Jaro ja kaverin suomenlapinkoira Kassu vetävät pienessä valjakossa ahkiota.

Keväällä kokeillaan meille vielä melko uutta lajia, MEJÄä. Tarkoitus olisi kokeilla ja katsoa, mahtaisiko tästä löytyä meille sellainen harrastus jossa Jaro saisi käyttää nenäänsä ja tyydyttää melko suurta saalistusviettiään.Myös koirien kiihdytyskilpailuihin olisi ihan mahtava päästä, Jaro on sellaista sorttia, joka pinkoisi varmasti tuhatta ja sataa vieheen perässä.
Jaron kanssa ollaan käyty muutamissa näyttelyissä, tuloksia on EH sekä 3 x ERI, viime kesänä Jaro sai ensimmäisen SERTinsä. Tänä vuonna suunnitelmissa olisi käydä muutamassa ryhmänäyttelyssä, mahdollisesti hoffierkkarissa ja ehkäpä Jyväskylän kv-näyttelyssä.
Jarolta on tutkittu lonkat ja kyynäret tuloksin A/A ja 0/0.

Ja minä olen 16-vuotias tyttö. Käyn Muuramen lukiota ja opiskelujen ohessa harrastan paljon kaikenlaista Jaron kanssa. Muita kiinnostuksenkohteita ovat mm mopot ja musiikki. Jaron ja Iron lisäksi meiltä kotoa löytyy kolme kissaa, 6-vuotiaat kissasiskot Vinku ja Minni, sekä reilun puolen vuoden ikäinen uroskissa Ninja.

Tämän tekstin kuvat ovat sekalainen kokoelma tämän syksyn ja talven harrasteluista ym.
(kuva jossa Jaro ja toinen koira vetävät ahkiota (c) Mirka Kuivalainen)

Uusi bloggaaja, yrittäkää ymmärtää :')

2011-01-11T18:28:00.002+02:00

Noniin, monien muiden tavoin alennuin sitten blogin perustamiseen. Vaikka tälle blogille ei ikinä tulisikaan yhden ainotta lukijaakaan, päivittelen tätä silti ihan itseänikin varten : )
Ideana olisi, että Jaron ja muiden karvakamujen kuulumisten lisäksi päivittelisin tätä meidän treeniblogina. Itsellenkinin siitä on vain hyötyä, että tänne kertoilen miten ollaan edistytty harrastuksissamme.

Tällä hetkellä meillä on harrastuksina pääasiassa toko ja vetäminen. Keväällä kokeillaan myös MEJÄä eli verijälkeä. Puolisen vuotta ollaan kotona treenattu tokoliikkeitä, ja tulevana sunnuntaina alkaa viimeinkin kauan odotettu tokokoulutus Muuramen seudun kennelkerhon riveissä. Ensimmäiset treenit on siis 16.1. Siitä viikon päästä, 23.1. meillä onkin jo ensimmäinen möllitoko tiedossa, Jyväskylässä.

Vetämistä harrastetaan lähinnä huvin vuoksi ja urheilun kannalta, mutta sitäkin siis muutaman kerran viikossa. Jarolla on nyt uudet, hienot vetovaljaat, Zero D.C. faster-valjaat. Perässä hinautuu milloin pulkka, milloin kelkka ja milloin ahkio. Välillä vedetään myös pienimuotoisessa valjakossa kaverini suomenlapinkoiran kanssa. Lähinnä kuitenkin täällä omilla kulmilla vedätetään, pulkassa istuu yleensä pikkuveli 10v, mutta Jaro jaksaa minuakin vetää kyllä tasaisella ja alamäkeen.

Tänään otettiin taas pieni pätkä tokoa pihassa. Seuraaminen on alkanut sujua meillä viimeinkin hienosti. Jaro piti kontaktin hienosti alusta asti. Muutaman kerran kontakti tippui, sitten pysähdyttiin, koira perusasentoon ja uusi yritys. Tällä kertaa voitiin kiihtyttää tahtiakin, tähän mennessä ollaan melko hitaasti liikuttu, nopeassa vauhdissa meinaa edelleen katse tippua. Palkkiona mulla oli tänään lemmikkiasemalta ostettuja pieniä, mustia, luunmuotoisia nameja. Vartin mittaisen harjoittelun jälkeen leikittiin vielä pihassa vetolelulla. Leikin lomassa Jaro osasi hienosti tuoda mulle hanskoja. Kyllä se leikkiessä osaa, mutta varsinaisessa treenitilanteessa ei vielä putkahda koiran mieleen, että silloinkin tosiaan voi tuoda tavaran.