Uusi blogi, uudet kujeet

Tämä blogi jääköön elämään tänne netin syövereihin, tästä lähtien uudet kuulumiset meidän laumalta tullaan näkemään uudessa blogissa! Ja uutta on todellakin luvassa, aivan lähitulevaisuudessa :)

Nugadogin Hohde 5.3.2007-4.8.2012

Tuntui niin epäluonnolliselta kirjoittaa otsikko ja sen päivämäärät. Niin lopulliselta. Niin kuin minun pitäisi nyt uskoa että noin on oikeasti tapahtunut. Mutta eihän se voi olla totta, minun pieni mieleni ei vaan suostu käsittämään koko tapausta. Enkä haluakaan käsittää. Mutta ajattelin että jos haluan kirjoittaa fiilikset ja tapahtumat muistiin, se on pakko tehdä nyt. Se on aina tapa välittää se epätodellinen tunnelma joka täällä nyt vallitsee.

Tällä viikolla otin Jarosta, Ninjasta ja Minnistä kuvan. Ajattelin, että onpa kiva että säilyy sitten tuleville vuosille muistoja meidän pienestä eläinlaumasta. Iron ja Vinkun poismenot oli kärsitty ja elämä pienemmällä eläinlaumalla tuntui jo arkipäivältä. Otin myös Jarosta ja Ninjasta kaverikuvan, minusta oli mukava nähdä iso musta ja pikkumusta samassa kuvassa, meidän pienet putkiaivoiset urokset.

Eilen lauantaina lähdimme asuntoautoilemaan. Kävimme aluksi tapaamassa sukulaista ja sieltä suunnistimme yöksi pappani luo. Tarkoitus oli että minä ja siskoni menemme illalla sitten läheiselle tanssilavalle töihin. Oli niin mukava päästä maalle papan luo, siellä Jarollakin on mahdollisuus käydä uimassa järvessä omassa rannassa aina kun haluaa, ja mulla oli muutama suunnitelma pienimuotoisten vepe-treenienkin varalle.

Äiti lähti Jaron kanssa lenkille, ajattelin että no menköön sitten, onhan mulla vielä aikaa lenkittää toisen kerran ennen töihin lähtöä. Lueskelin tuvassa kirjaa, kun hetken päästä äiti juoksi sisälle, sai sanotuksi vain että on kiire ja kyse on Jarosta. Juostiin kuka sukkasilleen, kuka ilman kenkiä peltotietä pitkin pienen metsikön läpi ja saavuimme pellon reunaan. Siellä makasi Jaro elottomana kyljellään, vailla merkkiäkään elämästä.

Äiti oli päästänyt Jaron vapaaksi lenkillä. Se oli juoksennellut edellä iloisesti häntä pystyssä ja lähti jahtaamaan lintuja pusikkoon. Oli kuulunut varisten ja räksien mieletöntä rääkkymistä ja äiti oli ajatellut että Jaro se siellä jahtaa lintuja. Äiti seurasi koiraa ja huuteli sitä, mutta koiraa ei näkynyt. Pellon reunassa se oli jo silloin retkottanut, ja kun se ei reagoinut äidin yrityksistä huolimatta, oli hän koskenut koiraan ja katsonut löytyykö suusta mitään ylimääräistä.  Jaro oli urahtanut vähän ja sitten katse sen silmistä oli sammunut ja elämä oli poissa. Ei mitään ollut enää tehtävissä, yrityksistämme huolimatta.

Olen onnellinen että Jaro sai lähteä niin kauniissa paikassa, papan tila on minulle toiseksi rakkain paikka maailmassa ja minulla on sieltä paljon ihania muistoja. Nyt siellä on yksi muisto enemmän.

Hautasimme Jaron elokuisen auringon laskiessa toiselle puolelle tonttia, rantametsikköön pellon ja järven väliin. Vain parin metrin päässä siitä lepää samojedinkoira äitini lapsuudesta. On kaunista että Jaro, jota pidän elämäni koirana, lepää äitini ensimmäisen ja hyvin rakkaan koiran lähellä.

Tein tänään vielä puisen ristin Jaron haudalle, ja kerroin Jarolle kaikki ne asiat jotka olisin halunnut kertoa sille, joita se ei ymmärtäisi, mutta jotka merkitsevät minulle niin paljon.

Olen elänyt viimeisen vuorokauden täysin poissa tolaltani. En ole nukkut 33 tuntiin, minua oksettaa ja yöllä tuntui että joku ampuisi kumiluoteja ohimoihini sarjatulella. Kotiin tultuamme oli niin autiota, ruokapöydässä istuessamme tuntui että jonkun tuoli olisi tyhjä, joku perjeenjäsen on poissa.

Yleensäkin elämä ilman koiraa tuntuu kamalalta. Mutta siihen tottuu aikaa myöten. Jos tottuu. Olen elänyt koko melkein 18-vuotisen elämäni koirien kanssa joten ne ovat minulle erittäin tärkeä osa elämää. En tunne ainoastaan tyhjää kohtaa sydämessäni, vaan kaikissa rutiineissa joissa koirat ovat aina olleet mukana.

Jaro oli epäilemättä elämäni koira. Se ei ollut täydellinen, siitä oltiin varmasti montaa mieltä. Tein sen kanssa paljon töitä ja nautin niin kovasti sen kanssa olemisesta. Sen tavat ja persoonalliset piirteet tekivät siitä juuri sellaisen kuin se oli. Vasta pari viikkoa sitten kirosin koko koiran alimpaan maanrakoon, mutta enhän minä sitä oikeasti tarkoittanut. En osaa olla ilman sitä enkä tiedä miten pystynkään.

Massapäivitystä part2

10.6. eli viime sunnuntaina rohkaistuin sitten Jaron kanssa menemään möllitokoon. Möllit järjestettiin Vesangassa. Päivä oli aamusta asti sateinen ja keli oli epävakaa koko aamupäivän.
Jaro osallistui mölliluokkaan. Osallistujia oli Jaron lisäksi 6 meidän luokassa.

Luoksepäästävyys 10
Osasin odottaa kymppiä, Jaro on yleensäkin aika neutraali aikuisia ja fiksuja ihmisiä kohtaan ja nytkin istui rauhassa paikallaan ja nuuhkaisi tuomaria ja oli nätisti.

Paikallamakuu 10
Hieno oli, hiljainen ja tyyni paikkis eikä kiinnittänyt huomiota parin koiran päässä piippaavaan koiraan.

Seuraaminen 10
Oli vain yksi seuraaminen, suoritettiin se hihnassa vaikka olisi ollut ehkä helpompi suorittaa vapaana, Jaro kulkee vapaana paremmin. Mutta ei voi valittaa, saatiin täydet pisteet ja Jaro oli reipas ja teki hyvällä vireellä.

Liikkeestä maahanmeno 9
Maahanmeno oli vähän hidas mutta sitä osasin kyllä odottaakin, itseasiassa olin varma että se menisi paljon huonommin eikä koira edes menisi maahan.

Luoksetulo 6
Jaro eleli jossain omassa kuplassaan ja köpötteli rauhallisesti mun luo, ei pitänyt mitään kiirettä. Varmaan se aisti kuinka jännittynyt olin ja pelkäsin että liike menee huonosti, kun se kotitreeneissä on mennyt nyt niin hyvin. Mutta eipä siinä, lisää treeniä me tarvitaan ja ennen kaikkea minä tarviin, että luotan koiraan.

Liikkeestä seisominen 9,5
Tämä oli kanssa kiva liike, Jaro jäi aavistuksen liian hitaasti seisomaan, otti kuulemma muutaman askeleen. Mutta ei ollenkaan paha, tätä ei olla treenattu ikuisuuksiin.

Estehyppy 0
Ikävästi meni nollille tämä. Jaro lähti nuuhkimaan hajuja saatuaan hyppykäskyn. Hain sen ja saatiin yrittää udestaan, sama lopputulos. Tein vielä virheen ja kävin tarttumassa koirasta kiinni. Tuomari sanoi että virallisissa ei saisi koskea koiraan. Jaro vielä ärähti mulle tuosta kun käsin sitä liian kovakouraisesti repimässä. Olin kokeen lopussa aika jännittynyt ja olisin ollut ihmeissäni jos koira ei olisi siihen reagoinut.

Kokonaisvaikutus 7
Olisi ollut 8 mutta Jaro ärähti estehypyn yrityksessä ja siitä laski siis numerolla.

Kokonaispisteet 162 ja sijoitus 5/7.
Noilla pisteillä saisi siis 1. tuloksen.

Olen aika ylpeä Jarosta, nuo pienet virheet meni suurilta osin omaan piikkiini, olin aika jännittynyt. Mutta nyt kun on onnistunut suoritus alla niin kyllähän tämä lisää luottamusta koiraan ja itseeni ohjaajana.
Nyt lomaillaan hetki ja keskitytään sitten estehypyn ja luoksetulon treenaamiseen.


Tässä on vielä yksi tokovideo tämän viikon alusta -> linkki

Massapäivitystä part1

Niin siinä käy että kun säät paranee niin koiraihmisellä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa roikkua internetin ihmeellisessä maailmassa... Mieli on vetänyt lenkille ja treenailuihin eikä ole ollut aikaa päivitellä blogia. Mutta nyt kun kesäinen sadekuuro tuli piristämään tätä iltaa niin minäkin voisin vähän päivitellä meidän kuulumisia muutaman massapostauksen verran.

Meidän elämä oikeastaan rullaa samaa rataa kuin on tähänkin asti rullannut. Jaron kanssa olen käynyt pari lenkkiä päivässä ja lisäksi tarpeen vaatiessa kuumalla säällä olen käskenyt sen uimaan. Tai no voiko sitä käskemiseksi kutsua jos koira lähtee käskystä iloisesti laukkaamaan lähimpään lampeen.
Välillä ollaan käyty myös pyörälenkeillä. Mutta koska säät on olleet aika lämpimiä enkä ole kovin suuri pyöräilyn ystävä, ei olla paljoa pyöräilyä harrasteltu. Enemmän metsälenkkejä ja peltojuoksenteluja joilla koirakin saa kirmata vapaana.

Tokoa ollaan treenattu jonkin verran, meillähän oli 10.6. möllitoko. Siitä lisää seuraavassa postauksessa ;) Mutta treenaaminen todellakin kannatti. Lenkkien varrella ollaan otettu luoksetuloa ja seuruuta ja muutaman paikkistreenin olen ottanut iltaruokaa antaessa. Nyt meillä on pienimuotoinen tauko ja keskitytään sitten muutaman parantamista vaativan liikkeen treenaamiseen ja minun jännitysongelman poistamiseen.

19.5. oltiin sitten Jyväskylässä match showssa. Tänä vuonna Jaron kanssa on käyty parissa mätsärissä ilman kummoisempaa menestystä. Tuossa mätsärissä esitin myös espanjanvinttikoira Lunan. Jaron kanssa menikin oikein hienosti, Jaro oli SIN4. Lunan kanssa harjoittelu on tuottanut tulosta, tällä kertaa liikkuminen oli sujuvaa ja seistessä maltettiin illa jopa paikallaankin. Luna oli PUN3.

Luna PUN3

Jaro SIN4

Siskoni esitti Lunan omistajan toisen koiran, englanninvinttikoira Suvin. Kehän jälkeen kokeilin taas myös Suvin esittämistä.

Sen jälkeen ei ollakaan käyty kehässä, ehkä tässä jossain vaiheessa taas innostutaan. Vielä on harkinnassa, ilmoittauduttaisiko Tervakosken päänäyttelyyn heinäkuun lopulla. Ja samana viikonloppuna oleva hoffien rotumestaruustoko houkuttelisi kyllä myöskin, jos mekin saataisiin viimein startattua kisauramme.

Viime lauantaina käytiin Muuramen Markkinoilla Jaron kanssa kiertelemässä ja taas vähän tutustumassa ihmishälinään, täällä metsän keskellä kun ei hirveästi tuollaisiin ärsykkeisiin törmää. Ihan mukava päivä oli ja markkinapäivän päätteeksi käveltiin osa kotimatkasta ja käytiin uimassa.

Jaro 5v 3kk

Kissojen elämä sujuu kuten tähänkin mennessä, nukkuen ja syöden ja ei kun sama kaava alusta uudestaan. Yöllä ne kyllä taitaa elää aika villiä elämää ja saalistaa kaikenmoisia otuksia kun aamuisin ulko-ovella on vastassa usein kissojen lisäksi epämääräisiä pikkueläinten ruumiinosia jotka eivät kai ole maistuneet..
Ninja täytti 5.6. täydet 2 vuotta! Lahjaa en hankkinut mutta synttärikuvan nappasin.

Ps. Ainiin tulihan meille kesäksi uusia perheenjäseniä. Pikkusiskoni biologianryhmä oli perustanut akvaarion ja sisko lupasi ottaa altaan asukkeineen meille kesäksi hoitoon. Akvaario on 100 litrainen ja siellä asustaa mustatetroja, seeprakaloja, kirsikkabarbeja ja yksi monni. Monni on meidän kaikkien suosikki, sen nimi on Matti. Ja jotain rapujakin siellä vilistää.

Irovideo

Viikonloppuna päätin pitkästä aikaa askarrella videon. Aluksi ajattelin tehdä kokoomavideon Jaron keväästä. Mutta sitten törmäsin koneella liikuttavan suloisiin Iro-videoihin ja tuli suuri tarve koota muutama kaunis kuva ja videoklippi videoksi. Taustamusiikkina on äärettömän kaunis kappale "Hyvää matkaa" jonka esittää Mirja Poikkeus. Kyynel vieri poskelle kerran jos toisenkin videota tehdessä ja valmista videota katsoessa.

Tässä linkki videoon

Naisseuraa ja Tampere KV

Meillä majaili reilu viikon ajan hurmaava saksanseisojaneitonen nimeltä Moona. Tänä aamuna isäntänsä kävi hakemassa koiran kotiin, moona tuli meille viime viikon keskiviikkona isäntäperheen loman ajaksi. Ensimmäinen ilta ja päivä oli ikävöintiä ja uikutusta. Sitten rauhotuttiin ja asetuttiin taloksi. Ja Moona todellakin toteutti kehoitusta "Ole kuin kotonasi". Tuo suloinen sydäntenmurskaaja voisi olla halittavana ja rapsutettavana vaikka maailman tappiin asti. Se on koko ajan menossa mukana, valvoo ruuanlaittoa, dataa mun kanssa ja seuraa silmä tarkkana lätkää ja Taru Sormusten Herrastakin katsottiin yhdessä.
Jaron kanssa Moona tulee loistavasti juttuun, onhan nuo jo aiemminkin tavanneet. Jaroa tosin taitaa pikkuhiljaa alkaa tympimään se että sen rooli yksinoikeutettuna koirana on hetkellisesti viety.
Mutta on Moonasta seuraakin ollut paljon Jarolle, onpahan joku joka innostaa Jaroakin juoksentelemaan ympäri metsiä ja piristään arkea.

Moona on todella hyväkäytöksinen ja tottelevainen koira. Lenkillä tulee käskystä luokse ja jättää mielenkiintoisten hajujen seuraamisen vaikka onkin ihan toimiva lintukoira. Peruskäskyt on opetettu hyvin, ei näin helppoa koiraa olekkaan!

Pariskunta

Sunnuntaina käytiin sitten korkkaamassa asuntoautoilukausi Tampereella koiranäyttelyissä. Moona tuli tottakai mukaan. Sillä aikaa kun minä ja sisko oltiin Jaron kanssa näyttelyissä niin Moona kierteli Tampereella meidän perheen kanssa. Oli kuulemma keräillyt paljon ihastelijoita ja rapsuttelijoita perheeni kanssa liikkuessaan. Eikä kyllä ihmekkään, ei noin iloista koiraa voi olla olemassa. Tuntuu että sen häntä ei ikinä lopeta heilumista ja sillä on huulillaan koko ajan kestohymy!

Näyttelyissä tuomarina oli Juha Putkonen. Jarolle tuli häneltä taas EH kuten viime näyttelyssä Jyväskylän KVssa. Kilpailuluokassakin käytiin pyörähtämässä, tuloksena AVK3 eli viimeinen.

Liikekuvia Tampereelta.

Arvostelu:
"Black & tan. Hyvänkokoinen, mittasuhteiltaan oikea, tänään turhan hoikassa kunnossa esitetty. Hyvä pään sivuprofiili. Hieman alas kiinnittyneet korvat. Keskiruskeat, pyöreät silmät. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Pyöreäkylkinen mutta lihasmassaton rintakehä. Kiitettävästi kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä karvapeite. Vaaleat tan-merkit. Vapaat, yhdensuuntaiset takaliikkeet. Riittävä taka-askeleen pituus. Esiintyy hyvin."


Arvostelu oli siis todella hyvä ja kattava, on aina mukava kun saa oikeasti koko lomakkeen pituudelta tekstiä eikä niitä yhden rivin arvosteluita joita olen joiltain tuomareilta nähnyt saatavan.

Näyttelyn jälkeen käytiin Härmälän leirintäalueella katselemassa ja maalaiturilla tiirailemassa maisemia. Kotimatkalla pysähdyttiin Jämsässä syömään jäätelöä ja keittämään pannukahvit asuntoauton kaasuliedellä. Kävin koirien kanssa samoilemassa metsässä ja tarkkailemassa junaa joka puksutti ohi.
Moona on aika näppärän kokoinen asuntoautokaveri, koko matkan Jämsästä Muurameen se nukkui pienellä kerällä asuntoauton penkillä ja kotiin päästyään lähti Jaron kanssa pihalle kuin omaan kotipihaan olisi tullut.

Joillekin muillekin olisi maistunut jäätelö...

Koiranpentuilme

Like a boss

Täydellisyyttä!

~5v (c) Jutta

Aijai minäpä olen hurjaksi bloggaajaksi ruvennut, mutta kun nyt oli niin hieno asia että täytyy kirjata muistiin!

Tänään lähdin Jaron kanssa iltapäivällä lenkille ja turvotin sille palkaksi kuivamuonaa nakinkeittovedessä. Ajatuksena oli että jospa me vähän tokoa väännettäisi matkalla metsässä. No nälkäinen ja äärimmäisen terävä Jaro oli ihan hyperaktiivinen koko lenkin ajan. Ja Ihan oikeasti olin melkein tippa linssissä kun tajusin miten paljon me ollaan edistytty vaikka olen muutaman kuukauden ajan juputtanut itsekseni sitä että ei tästä edetä... 

Polulle kaatuneiden puunrunkojen ja metsässä olevien rankojen yli treenattiin hyppyä. Tässä tein kuitenkin virheen siinä mielessä että innostuin onnistuneista suorituksista sen verran, että tein turhan monta toistoa ja Jarolta alkoi lopussa lipsua keskittyminen ja se lähti vasta muutaman käskyn ja käsimerkin jälkeen. Mutta ensi kerralla taas ollaan viisaampia.
Ensimmäiset toistot oli ihan huippuluokkaa. Maasto oli epätasaista joten vähän olisi ollut asennoissa parantamisen varaa, mutta pääasia on että koira irtosi hypylle ensimmäisellä käskyllä ja muutaman kerran jo ilman vartaloapua.

Luoksetuloa ollaan tänä keväänä treenattu eteentulon kautta. Itse eteentulo ei ole ongelma, ainoastaan se että koiraan saa riittävästi vauhtia. No tällä kertaa vauhtia ei puuttunut. Ylämäessäkin se tuli kuin ammuttuna, laukalla koko matkan! Ihan älyttömän hienosti ja erittäin tiivis eteentulo ja siitä näppärästi sivulle. Perusasennon treenaus on ollut viime aikoina aika hakusessa, Jaro jää jotenkin liian kauas. Pitäisi löytää naksutin niin voitaisi hioa se taas entiseen uskoonsa.

Pellolla treenattiin sitten seuruuta ja jääviä liikkeitä. Seuraamienn on aina ollut Jaron vahvuus, tänäänkin se teki tosi ihanasti, tiiviisti ja iloisesti. Muissa liikkeissä Jaro saattaa olla vaisu mutta seuratessa se on aika tykki. Häntä vispaa ja kieli roikkuu suupielestä ja se on hurjan iloinen, siksi seuruuta on aina niin kiva treenata Jaron kanssa.
Liikkeestä maahanmeno ja seisomaan jääminen menivät aika näppärästi, Jaro on aika varma noissa liikkeissä. Tosin maahanmeno saisi olla vielä nopeampi mutta muuten se on aika hieno. Tosin kun palaan Jaron sivulle, se peruasentoon siirtyminen on muuten ok mutta ensimmäisellä "sivu"-käskyllä se jää hieman nojaamaan eteen ja tassut muutaman sentin liian edessä. Ja toisella käskyllä korjaa oikean asennon. Tänään käskin sen virheellisen perusasentoon tulon jälkeen maahan ja siitä uudestaan sivulle, silloin se nousi nopeasti ja oikealle kohdalle.

Lopuksi temppuiltiin ja otettiin pikkuisen jääviä liikkeitä. Ne meni aika kivasti, Jaro oli tänään kuin eri koira meidän normaaleihin treeneihin verrattuna!

Ps. Tampere kv aikataulut on tulleet! Hoffeja 21 ja kehät alkaa iltapäivällä, ihan mukavaa :)
Pps. Nämä kuvat otti Jutta, kun oltiin 15.4. Annin ja Aasan & Jutan ja Totin kanssa lenkkeilemässä ja leikkimässä.

Seisoskelua (c) Jutta

Eteentulo (c) Jutta.

Kevättä rinnassa!

Luulen että sillä oli vähän nälkä?

Jopa täällä karussa pohjolassa on jo vaikea kieltää kevään tuloa. Lumet on sulaneet ihan huomaamatta, tänään kuivalla pellolla kissan kanssa auringossa makoillessani se oikeen iski vasten kasvoja, kevät on tosiaankin tullut! Jaron kanssa kävin tänään juoksulenkillä, hyvin pärjäsi t-paidalla ja tuli ihan oikeesti kuuma!

Tällä hetkellä mulla ei ole mitään varsinaista asiaa jota varten pitäisi blogia päivitellä, oli vaan semmonen olo että voisin kirjotella kerrankin normiarjestamme ja lisäillä joukkoon kuvia, niitä kun on tullut oetttua taas aivan liian paljon ja nehän eivät pääse oikeuksiinsa jos niiden tehtävä on vain kuormittaa koneen muistia.

5v 1kk

Eilen kävin Ninjan ja Jaron kanssa lenkillä. Oli taas oikein kiva muuten lenkkeillä koiruuden ja kissan kanssa, mutta Ninjan mielestä lenkki on hukkaan heitetty jos sitä ei tehdä juoksennellen siksakkia u-käännöksillä pitkin peltoa ja jäädä välillä nököttämään kauas, sitten huudeta surullisesti kun aina hylätään ja lopulta kiihdytetä ohi tuhatta ja sataa. Kyllä vain, kissan kanssa lenkkeilyssä on hyvätkin puolensa mutta välillä tuo pieni musta paholainen raastaa hermoja oikein olan takaa.

Lenkille lähdettäessä moikattiin naapurin pässejäkin.

Ninja ja Iro tulivat aikoinaan lenkillä hyvin toimeen, Iro oli paljon rauhallisempi ja välinpitämättömämpi kissoja kohtaan, Jaron päässä taas naksahtaa aina välillä ja se jahtailee Ninjaa ympäri maita ja mantuja. Mutta onneksi Ninja on sen verran epätavallinen kissa että se ei pienestä hätkähdä ja parin sekunnin päästä ei edes muista koko tilannetta.

Temppuna "pidä"

Kynsienterotuspuu. Ihmettelen suuresti jos kyseinen
(naapurin pihassa kasvava) puu ei pian kuole pystyyn,
joku musta paholainen on sitä nimittäin kerran jos
toisenkin käyttänyt virallisena kynsien terotuspaikkana.

Minni

Pitkästä aikaa sain Minnistäkin oikein edustuskuvia, eilen bongasin sen nakertamasta nurmikkoa pellolta ja kävin kameran ja Minnin kanssa käppäilemässä pellolla.

Tänään Minnillä onkin ollut tosi aktiivinen päivä. Asuntoauton ovi oli koko päivän auki koska isä teki siellä korjaustöitä ja näppäränä kissana Minni oli huomannut sen ja nukkui koko päivän asuntoautossa. Iltapäivällä käytiin muualla asioimassa ja kyläilemässä ja kotiin tultuamme muistettiin että Minni on vielä nukkumassa asuntoautossa. No eipä nukuta varmaan taas hetkeen tuota kissaa, kun se on nyt nukkunut koko päivän.

Kaikki kuvat tästä viestistä otin tostaina, perjantaina ja lauantaina.

Oho ai niin, melkein unohdin! Viikko sitten meillä kävi kylässä se maailman ihanin saksanseisoja-neitonen eli Moona. Moona kävi tutustumassa paikkoihin ja meidän porukkaan vielä kerran ennen kun tulee meille sitten hoitoon. Vierailu meni oikein hyvin, Moona oli kuin kotonaan. Minni kävi vähän turhan uhkarohkeasti nuuhkimassa Moonaa ja sai sitten ottaa jalat alleen..

Moona tosiaan tulee hoitoon toukokuun toisella viikolla ja viipyy reilu viikon kun isäntäperhe on matkoilla. Omistajat ovat meidän tuttavia ja Moonan olen esittänyt yhdessä mätsärissä ja viime vuoden Jyväskylä kvssa.

Pariskunta tsekkailemassa maisemia Jaron yksiön terassilta.

Moona ja Jaro tarkkana vahdissa.

Vinku Vilhelmiina Viiksenperä 28.10.2004-17.4.2012

Kieltämättä mielessä kävi että mistä meitä elämä näin rankaisee, kun pari viikkoa edellisestä menetyksestä meiltä vietiin pois yksi rakkaista perheenjäsenistämme.

Vinku ja Minni tulivat meille naapuristamme joulukuussa 2004. Äitihän oli siihen asti ollut sitä mieltä että me ollaan koiraihmisiä, ja kissoja ei meille tule. Mutta kun sopivasti naapurin kissalle tuli pennut ja siskon kanssa käytiin katsomassa niitä niin pitihän meidän kertoa kuinka iiiiiiiiiihania ja söpöjä ne pienet karvapallot olivat. Ja kun sitten vanhemmat päättivät että voidaan ottaa ne kissat, päätettiin samantien ottaa kaksin kappalein kissoja. Suurin syy siihen oli, että siten niistä olisi toisilleen seuraa. Ja kaksi kissaa menee siinä missä yksikin.

Vinku oli näistä kissoista siskoni alunperin valitsema. Vinku oli pentueen pienikokoisin näistä harmaista kissoista. Ja halusimme perinteisen maatiaiskissan väriset pennut, harmaaraidalliset siis.

Vinku oli hupaisa pieni otus. Se oli äärettömän kiltti mutta samalla myös ovela. Sillä oli - tyypilliseen kissatapaan - päiviä jolloin se nukkui uuninpäällä ja katsoi sieltä ilmeellä "minä nukun nyt, poistu luotani palvelija". Mutta hellyydenkipeälle tuulelle sattuessaan sitä piti siltittää tuntikaupalla, se puski ja kehräsi ja oli maailman seurallisin. Monesti se kiipeili jalkaani pitkin syliin kun yritin opiskella ja Vinkun mielestä oli aika täyttää rapsutuskiintiö.

Aamukahvilla Vinkun kanssa

Vinku oli perso juustolle. Se oli varmaan maailman vikkelin kissa. Juustohöylän ottaminen kuivaustelineestä tai laatikosta oli mission impossible jos sen aikoi tehdä niin ettei Vinku huomaisi. Se oli kärppänä paikalla ja etenkin äitin tarjoamien juustosiivujen johdosta siitä tuli parantumaton juustosyöppö.
 
Ei ikinä tuntunut siltä että kissoista pitäisi ikinä luopua. Ne olivat jotenkin itsestäänselvä osa meidän arkea. Siksi oli erittäin pysäyttävää saada soitto reilu viikko sitten siskolta,e ttä Vinku ei reagoi ja on vaan paikoillaan. Kysyin ollaanko sitä viemässä eläinlääkäriin, no ei tietenlään kun vanhempani eivät ole kovin innokkaita hoidattamaan kissoja. Onhan se totta että kissat ovat sitkeitä eläimiä, mutta tuossa tilanteessa oli räjähtämispisteessä kun vanhemmat suhtautuivat kissan hoitamiseen niin erilailla kuin koiran hoitamiseen.
No joka tapauksessa, kotiin saapuessani minua odotti kuin sfinksi-patsaalta näyttävä Vinku joka makasi kyseisessä asennossa uunin päällä. Se ei reagoinut puheeseen, ei syönyt eikä avannut silmiäkään.
Illan aikana juotin sille lääkeruiskulla vettä ja yritin etsiä tietoa siitä mikä sitä mahdollisesti vaivaisi. Joka tapauksessa se vaikutti vakavalta, kissa huojui puolelta toiselle, ei liikkunut eikä pysynyt pystyssä. Häntä heilui vain laiskasti puolelta toiselle.

Halusin ottaa Vinkun yöksi huoneeseeni. Voisin valvoa ja tarkkailla sen tilaa.  Ehdotin myös että jos se ei käy voitaisiin viedä se ulkoeteiseen yöksi ja katsoa aamulla sen tilaa. Äiti sanoi että ottaa Vinkun hetkeksi syliin ja viedään se sitten liiteriin nukkumaan. Vinku oli siihen asti nukkunut saunassa. Minä yritin lukea psykologian kokeeseen vaikka eihän siitä mitään tullut kun Vinkun tilanne oli mikä oli.

Ehkä viiden minuutin kuluttua siitä kun äiti oli hakenut Vinkun syliinsä telkkaria katsomaan, kuulun vain että äiti sanoi "Nyt taisi Vinku lähteä" ja tuli epäuskoisena kissa sylissään. Vinku näytti nukkuvalta. En osannut suhtautua asiaan mitenkään erikoisesti, olin koko päivän valmistautunut siihen että sen aika tulisi varmaan pian. Mutta Vinku antoi meille kyllä kauniin tavan lähteä. Koko illan olin hyysännyt ja valvonut sitä ja huolehtinut siitä. Sitten se oli päässyt äitin syliin, sen ihmisen syliin josta se varmaan loppupelissä eniten piti. Ja siihen sen oli hyvä nukahtaa. Se oli kaunein tapa jolla voisin kuvitella rakkaan lähtevän.

Kaivettiin Vinkulle hauta Iron haudan viereen. Siellä niillä on hyvä olla, kaksi veijaria. Aamuisin kun äiti lähti varhain töihin, Vinku ja Iro olivat aina saattamassa kun äiti lähti jo pimeän aikaan pyörällä. Aina oli kaiksi silmäparia loistamassa pimeydessä ja kaksi nälkäistä suuta kärkkymässä eväsleivän palaa.
Nyt ne ystävykset saavat rauhassa levätä ja vahtia meitä kultareunuksisen pilven reunalta.

Kissoja

Olen tässä blogissa tähän mennessä keskittynyt lähinnä koiraotusten elämään, mutta nyt kun on enää yksi pihavahti talossa, alan päivitellä myös kissojen kuulumisia ettei vallan autioidu tämä blogi.

Kissoista teen myös omat esittelysivut tuonne yläpalkkiin, niiden tiedot voi sieltä lueskella ja tutustua niihinkin :-)

Kuvia

Kuvia parempilaatuisina kuin täällä ja petsiessä löytyy osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/mariellen-/

Olen kiitollinen kaikenlaisesta palautteesta, kritiikki on aina tervetullutta :)

Suunnitelmia

Nyt kun tämäkin vuosi on jo turvallisesti käynnissä niin voisin alustavaa kalenteria suunnitella tälle vuodelle.Tänä vuonnahan ei olla Jaron kanssa vielä missään kisoissa tai tapahtumissa oltukaan.

21.4.2012 Match show, Jyväskylä

24.4.2012 Match show, Muurame

29.4.2012 Match show ja möllitoko, Jämsä

1.5.2012 Match show, Jyväskylä

6.5.2012 Match show, Jyväskylä

13.5.2012 Tampere kv

19.5.2012 Match show, Hankasalmi

26.5.2012 Match show, Jyväskylä

27.5.2012 Match show, Jyväskylä

16.6.2012 Match show, Jyväskylä

16.6.2012 Möllitoko, Hankasalmi

28.7.2012 Tervakosken päänäyttely

Varmaan aika iso osa noista Jyväskylän mätsäreistä jää välistä, täytyy nyt katsoa kuinka moneen paikkaan me revetään toukokuun aikana.

Ja lopuksi piristystä perjantaihin, seura tekee kaltaisekseen vai miten se meneekään:

Kisatuloksia vaille TVA!

Vitsikäs otsikko, kyllä vain :-) Mutta kun tänään meillä oli huippumukavat kotitreenit. Alkuperäinen suunnitelma oli treenata pitkästä aikaa hyppyä. No mukava pieni keväinen tuulenviri päätti lennättää mun askartelemaa pahvista hyppyestettä ympäri pihaa ja päätettiin siirtää hypyn harjoittelu myöhemmäs.

Jarolla oli treenipalkkana iltaruoka (Jahti&Vahti-nappuloita) turvotettuina. Ja lopuksi se sai vielä ekstrapalkkana hauen rippeitä, ihmisten iltaruuasta jääneitä.

Pikkuveli toimi valokuvaajana sormet palellen Suomen hyytävässä kevätilmassa. Itse laitoin kameran asetukset kohdilleen ja pikkuveli räpsi kuvia minkä ehti.

Aluksi treenattiin seuraamista, se meni oikein mallikkaasti, ainoastaan perusasento oli aina sinne päin ennemmin kuin oikein. Täytyy alkaa taas sitä hiomaan, Jaron mielestä ei ollut eroa istuuko se vieressä vai puolen metrin päässä vinottain.

Sitten opeteltiin noudon alkeita. Aiemmin olen opettanut Jaroa laittamalla esineen sen suuhun ja toistelemalla käskysanaa. No tänään aloitettiin toisella lähestymistavalla. Naksuttelin aina kun Jaro teki edes pieniä elkeitä ottaakseen esineen kädestäni vapaaehtoisesti.
Tätä treenattiin tänään jo päivällä sisällä. Silloin puuvärikynä leikki noutokapulaa. Jaro tajusi idean todella helposti, aina kun se otti kynän suuhun -> naks -> palkkaa nassuun.
Oksan kansa kokeillessa meni myös hurjan hienosti. Jaro piti oksaa suussaan aina naksuun ja vapautukseen saakka. Ja jossain vaiheessa se otti oksan suuhun vapaaehtoisesti, sinkosi takatassuilleen ja otti sen suuhunsa vaikka en ollut käskenytkään. Olin positiivisesti yllättynyt Jaron viretilasta noutotreenissä, se oli ihan täpinöissään!

Lisäksi opeteltiin eteentuloa ja kaukoja. Jaro on maailman söpöin kaukoissa, sen istu-maahan ja maahan-istu vaihdot on todella nopeita ja onnistuneita. Seisominen on epävarmaa vielä, mutta ei ollenkan huonossa vaiheessa. Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota tulevaisuudessa siihen, että saisi karsittua turhia väliaskelia vaihdoissa pois.

Ja kuten kuvitella saattaa, kivaa oli ja palkka maisui, iltapalaksi Jaro sai vielä jugurttipurkin lopun joka varmaan olisi tässä joku kaunis päivä lähtenyt liikkeelle purkistaan... Mutta Jarolle maistui!

Ja lopuksi pari kevennyskuvaa Jarosta ja oksasta. Kyllä se ainakin symppispisteitä saisi noudosta kokeessa, jos ei muita pisteitä heruisikaan! :-D